Leiriviikko tiivistettynä

Huoh. Minä se en osaa päättää! Tästä postauksesta tulee nyt jonkinlainen tiivistelmä kuitenkin, koska muutamalle tunnille sain kuvaajan, ja asiaa on paljon! Poju on koko leiriviikon ajan käyttäytynyt älyttömän hyvin,  ja tippumisiltakin meidän osalta säästyttiin.

Maanantai:

Maanantaina seitsemältä aamulla lähdimme ponin kanssa kohti Saloa! Lastaus sujui hyvin muutamia pyrähtelyjä ja pomppuja lukuunottamatta. Perillä Elisa tulikin meitä vastaan ja sain viedä ponin karsinaan rouskuttelemaan heiniään. Meidät jaettiin isojen -ja pienten ryhmiin joiden kanssa sitten ratsastettiin ja nukuttiin. Pienemmät nukkuivat päärakennuksessa, ja me isommat ulkona parakissa. Kauaa ei ehditty fiilistellä ja lepäillä, vaan suunnattiin jo nokka kohti maneesia. Kun muut isompien ryhmistä lähti maastoon, ajattelin itse pelata varman päälle ja mennä ensin sileällä pienempien kanssa, ja vasta iltapäivällä maastoon.

Ihan hyvä, että käytiin purkamassa energioita maneesissa, koska ponilla oli virtaa! Poju singahteli kulmasta kulmaan kuin pingispallo, eikä oikein yhtään jaksanut keskittyä. Kun toinen tallinomistaja Eija laittoi meidät kunnolla työskentelemään, loppui hölmöily! Tunnilla työskenneltiin lähinnä ravissa ja laukassa. Ravissa teimme kiemurauraa ja ympyröitä Eijan korjaillessa asentojamme. Olen saanut hyvin monelta valmentajalta/opettajalta palautetta siitä, kuinka tuppaan kallistumaan jompaan kumpaan suuntaan. Siihen Eijakin puuttui välittömästi!
Laukkatyöskentelyt aloitimme myös ympyröillä. Tavoitteena oli saada poni koottua ja taivutettua ympyrällä niin hyvin kuin mahdollista, ja se onnistuikin meillä aika hyvin!

Tunnin jälkeen meillä oli hetken ansaittu lepotauko, ja sitten suunnattiinkin jo maastoon. Maastot olivat aivan uskomattoman upeat! Muutaman ravin jälkeen nostimme laukan ja kirjaimellisesti nelistimme loivaa ylämäkeä ylös. Kun olimme perillä, Elisa huikkasi että "Tuossapa kiitolaukattiin kokonainen kilometri!" Otimme myös paljon pienempiä pätkiä laukkaa pienillä metsäpoluilla. Kun lenkki oli melkein lopussa, kävimme vielä laukkaamassa suurella ruohoaukealla jossa Pojun selässä ollessani oli ruohoa minua polviin asti. Poni innostuikin pitkästä aikaa tekemään muutamia ilopukkeja. ♥

Tiistai:

Aamun tunnin meille piti Elisa. Pienet saivat mennä ilman satulaa, ja me väärinymmärryksen takia mentiin myös vahingossa ilman satulaa. Elisa laittoi meille tehtäväksi lisätä ravia pitkänsivun ajan ja päädyssä tehdä ympyrä kavaletin yli. Elisa sanoikin, että Poju kulki kuin pystyynkakattu lapamato, ja ilman kunnollista tempoa ei ikinä päästä erikoisesteistä iltapäivän tunnilla yli. Yritin parhaani, mutta lopputunnista vatsalihakset ja sisäreidet olivat aivan jumissa, koska Poju varsinkin alkutunnista lisäyksiä tehdessä tikitteli kiitoravissa ympäri kenttää.

Iltäpäivällä meillä oli kauan pelätty estetunti. Josta kerroinkin tarkemmin tässä postauksessa.

Keskiviikko:

Minulla on outo tapa ajatella, että jos edellisenä päivänä on mennyt hyvin, niin seuraavana päivänä ei voi mennä hyvin. Sen ajatustavan sain kumota!

Lettipuolen huolestunut katse...

Keskiviikkona oli yksi minulle leirin odotetuimmista tapahtumista; Tomaksen valmennus. Tomaksesta ja Tomaksen opetustyylistä olen kuullut paljon hyvää, mutta silti minusta tuntui, että tunti ei pääty hyvin! Hermoilin ihan älyttömästi ennen tuntia, mutta se paljastuikin elämäni parhaaksi! Vaikka estekorkeudet eivät nousseet n.60cm korkeammaksi, jakoi Tomas meille kaikki kilparatsastajan vinkkinsä ja niksinsä.

Sää oli tällä kertaa onneksi vähän parempi kuin edellisinä päivinä. Eilisellä tunnilla pienet sadekuurot ja ukkosen jyrähtelyt haittasivat menoa, mutta tänään sää vihdoin suosi vähän meitäkin!
 Verkan jälkeen estekentälle siirtyessämme jännitin taas aivan liikaa ja aivan turhaan. Muutaman verkkahypyn jälkeen Tomas selitti meille radan joka oli melko samanlainen kuin edellisenä päivänäkin. Kun olin mennyt radalta ensinmäisen sarjan, Tomas pysäytti minut huonon tien takia, ja laittoi menemään uudelleen.

Verkkaeste

Koko radan puhtaasti suoritettuamme radan viimeiselle esteelle tuli kielto. Este oli sarjassa heti meille melko hankalan vesiesteen jälkeen, ja Pojusta huomasin jo monen merin päästä, että se aikoo kieltää. Okseri oli värikäs, sen alla oli mainoskyltti, ja reunoilla roikkui tulipunaiset kukkaruukut tuulessa "pelottavasti" heiluen. Olin kääntämässä jo Pojua voltille ja yrittämään uudelleen, mutta Tomas katsoi minua kysyvästi ja sanoi: "Noinko vaan sä annat sen kieltää esteelle? Ette ikinä tuu pääsemään tosta tota menoa yli. Lotta nyt vähän päättäväisyyttä kehiin!" Otin uudelleen ja apinanraivolla sainkin kuin sainkin ponin esteestä yli.

Seuraavaksi oli vuorossa leirikisat! En ole oikein kilpailevaa tyyppiä, mutta kävin suorittamassa radan ihan vaan kokemuksen vuoksi. Muu rata meni oikein hyvin, mutta vesiesteelle tuli kaksi kieltoa, eli meidät hylättiin. Saatiin kuitenkin jatkaa rata loppuun, ja maaliin tullessamme Poju sai isot pusut ja halit, ei muutama kielto maailmaa kaada! 

Minä ja Poju, Pilkku ja Juulia sekä Ippu ja Masa

♥

Torstaipäivä ei loppunutkaan vielä siihen, vaan meidät tultiin yhdentoista aikaan hakemaan yllätyksenä yömaastoon. Olin juuri vetänyt mukavasti yökkärin päälle ja käpertynyt peiton alle lämpimästi selailemaan blogeja ja youtubea. Mököttäen heitin väsyneelle ponille satulan ja suitset selkään ja lähdettiin maastoon.

Maastossa minä ja poni molemmat innostuttiin, ja väsymys oli tiessään! Yömaasto oli ehdottomasti yksi lempikohdistani leirillä. Aurinko oli juuri laskemassa, ja oli muutenkin hyvin lämmin sää!

 Koin myös sellaisen taianomaisen "movie momentin": "Ratsukko viilettää kiitolaukkaa keskiyöllä kohti auringonlaskua…" Yömaasto oli hauskin kokemus pitkään aikaan!

Kuvan laatu kärsi hiukan, koska kopioin sen Merlitzin facebook sivuilta.

Torstai:

Torstaina herättiin kymmenen aikoihin, koska lähdettiin katsomaan Salo horse show -kisoja! Pojun entisen omistajan Katariinan luokan jännitin leiriporukan voimin kännykällä, kun ei vielä silloin ehditty paikan päälle. 

Merlitzistä kilpailuissa oli mukana muutama mukaanlukien valmentajamme Tomas ja Elena. Tomas voittikin koko luokan, ja voi että me kiljuttiin!

Tomaksen ja Elenan luokkien jälkeen lähdettiin välissä tallille ratsastustunnille. 

Elisa päättikin rääkätä meitä pahemman kerran, ja pisti meille kunnon koulurääkin ilman jalustimia! Elisan hihitellessä meidän kärsimykselle teimme voltteja ja lisäyksiä laukassa sekä ravissa. Kun Elisa sanoi, että "Ottakaa käyntiin." luulin kärsimyksen vihdoin loppuneen, mutta mentiinkin vielä sama homma toiseen suuntaan! Loppuravit mentiin tietenkin mitäs muutakaan kuin kevyttä ravia ilman jalustimia. Siinä jos jossain sai tuntea itsensä kaikkensa antaneeksi.

Illalla käytiin vielä katsomassa kilpailut loppuun.

Perjantai:

Perjantaina, eli viimeisenä päivänä mentiin samaiselle ruohoaukealle. En ole kuuna päivänä laukannut niin kovaa! Muutaman laukan jälkeen ponit saivat vielä hetken aikaa syödä ruohoa kunnes lähdimme takaisin kentälle.

Loppuaika kentällä otimme mm. laukkakisan ja leikimme "Talli palaa" leikkiä. Laukkakisassa minä ja Poju suoriuduimme kunniallisesti kolmansiksi!

Kun tuli kotiinlähdön ja hyvästien aika, oli tunnelma aika haikea. Sain leiriltä mahtavia uusia kavereita, ja sovittiinkin, että ensi kesänä mennään uudestaan yhdessä leirille. Oon niin onnellinen, että päädyin juuri tälle leirille, juuri näiden ihmisten kanssa. ♥

Huh, tehty! Kuten huomasitte, leiri oli aivan mahtava kokemus, mitä en mistään hinnasta olisi jättänyt väliin!

Terveisin:

Hyvin väsynyt leiriläinen.