Leiriviikko tiivistettynä

Huoh. Minä se en osaa päättää! Tästä postauksesta tulee nyt jonkinlainen tiivistelmä kuitenkin, koska muutamalle tunnille sain kuvaajan, ja asiaa on paljon! Poju on koko leiriviikon ajan käyttäytynyt älyttömän hyvin,  ja tippumisiltakin meidän osalta säästyttiin.

Maanantai:

Maanantaina seitsemältä aamulla lähdimme ponin kanssa kohti Saloa! Lastaus sujui hyvin muutamia pyrähtelyjä ja pomppuja lukuunottamatta. Perillä Elisa tulikin meitä vastaan ja sain viedä ponin karsinaan rouskuttelemaan heiniään. Meidät jaettiin isojen -ja pienten ryhmiin joiden kanssa sitten ratsastettiin ja nukuttiin. Pienemmät nukkuivat päärakennuksessa, ja me isommat ulkona parakissa. Kauaa ei ehditty fiilistellä ja lepäillä, vaan suunnattiin jo nokka kohti maneesia. Kun muut isompien ryhmistä lähti maastoon, ajattelin itse pelata varman päälle ja mennä ensin sileällä pienempien kanssa, ja vasta iltapäivällä maastoon.

Ihan hyvä, että käytiin purkamassa energioita maneesissa, koska ponilla oli virtaa! Poju singahteli kulmasta kulmaan kuin pingispallo, eikä oikein yhtään jaksanut keskittyä. Kun toinen tallinomistaja Eija laittoi meidät kunnolla työskentelemään, loppui hölmöily! Tunnilla työskenneltiin lähinnä ravissa ja laukassa. Ravissa teimme kiemurauraa ja ympyröitä Eijan korjaillessa asentojamme. Olen saanut hyvin monelta valmentajalta/opettajalta palautetta siitä, kuinka tuppaan kallistumaan jompaan kumpaan suuntaan. Siihen Eijakin puuttui välittömästi!
Laukkatyöskentelyt aloitimme myös ympyröillä. Tavoitteena oli saada poni koottua ja taivutettua ympyrällä niin hyvin kuin mahdollista, ja se onnistuikin meillä aika hyvin!

Tunnin jälkeen meillä oli hetken ansaittu lepotauko, ja sitten suunnattiinkin jo maastoon. Maastot olivat aivan uskomattoman upeat! Muutaman ravin jälkeen nostimme laukan ja kirjaimellisesti nelistimme loivaa ylämäkeä ylös. Kun olimme perillä, Elisa huikkasi että "Tuossapa kiitolaukattiin kokonainen kilometri!" Otimme myös paljon pienempiä pätkiä laukkaa pienillä metsäpoluilla. Kun lenkki oli melkein lopussa, kävimme vielä laukkaamassa suurella ruohoaukealla jossa Pojun selässä ollessani oli ruohoa minua polviin asti. Poni innostuikin pitkästä aikaa tekemään muutamia ilopukkeja. ♥

Tiistai:

Aamun tunnin meille piti Elisa. Pienet saivat mennä ilman satulaa, ja me väärinymmärryksen takia mentiin myös vahingossa ilman satulaa. Elisa laittoi meille tehtäväksi lisätä ravia pitkänsivun ajan ja päädyssä tehdä ympyrä kavaletin yli. Elisa sanoikin, että Poju kulki kuin pystyynkakattu lapamato, ja ilman kunnollista tempoa ei ikinä päästä erikoisesteistä iltapäivän tunnilla yli. Yritin parhaani, mutta lopputunnista vatsalihakset ja sisäreidet olivat aivan jumissa, koska Poju varsinkin alkutunnista lisäyksiä tehdessä tikitteli kiitoravissa ympäri kenttää.

Iltäpäivällä meillä oli kauan pelätty estetunti. Josta kerroinkin tarkemmin tässä postauksessa.

Keskiviikko:

Minulla on outo tapa ajatella, että jos edellisenä päivänä on mennyt hyvin, niin seuraavana päivänä ei voi mennä hyvin. Sen ajatustavan sain kumota!

Lettipuolen huolestunut katse...

Keskiviikkona oli yksi minulle leirin odotetuimmista tapahtumista; Tomaksen valmennus. Tomaksesta ja Tomaksen opetustyylistä olen kuullut paljon hyvää, mutta silti minusta tuntui, että tunti ei pääty hyvin! Hermoilin ihan älyttömästi ennen tuntia, mutta se paljastuikin elämäni parhaaksi! Vaikka estekorkeudet eivät nousseet n.60cm korkeammaksi, jakoi Tomas meille kaikki kilparatsastajan vinkkinsä ja niksinsä.

Sää oli tällä kertaa onneksi vähän parempi kuin edellisinä päivinä. Eilisellä tunnilla pienet sadekuurot ja ukkosen jyrähtelyt haittasivat menoa, mutta tänään sää vihdoin suosi vähän meitäkin!
 Verkan jälkeen estekentälle siirtyessämme jännitin taas aivan liikaa ja aivan turhaan. Muutaman verkkahypyn jälkeen Tomas selitti meille radan joka oli melko samanlainen kuin edellisenä päivänäkin. Kun olin mennyt radalta ensinmäisen sarjan, Tomas pysäytti minut huonon tien takia, ja laittoi menemään uudelleen.

Verkkaeste

Koko radan puhtaasti suoritettuamme radan viimeiselle esteelle tuli kielto. Este oli sarjassa heti meille melko hankalan vesiesteen jälkeen, ja Pojusta huomasin jo monen merin päästä, että se aikoo kieltää. Okseri oli värikäs, sen alla oli mainoskyltti, ja reunoilla roikkui tulipunaiset kukkaruukut tuulessa "pelottavasti" heiluen. Olin kääntämässä jo Pojua voltille ja yrittämään uudelleen, mutta Tomas katsoi minua kysyvästi ja sanoi: "Noinko vaan sä annat sen kieltää esteelle? Ette ikinä tuu pääsemään tosta tota menoa yli. Lotta nyt vähän päättäväisyyttä kehiin!" Otin uudelleen ja apinanraivolla sainkin kuin sainkin ponin esteestä yli.

Seuraavaksi oli vuorossa leirikisat! En ole oikein kilpailevaa tyyppiä, mutta kävin suorittamassa radan ihan vaan kokemuksen vuoksi. Muu rata meni oikein hyvin, mutta vesiesteelle tuli kaksi kieltoa, eli meidät hylättiin. Saatiin kuitenkin jatkaa rata loppuun, ja maaliin tullessamme Poju sai isot pusut ja halit, ei muutama kielto maailmaa kaada! 

Minä ja Poju, Pilkku ja Juulia sekä Ippu ja Masa

♥

Torstaipäivä ei loppunutkaan vielä siihen, vaan meidät tultiin yhdentoista aikaan hakemaan yllätyksenä yömaastoon. Olin juuri vetänyt mukavasti yökkärin päälle ja käpertynyt peiton alle lämpimästi selailemaan blogeja ja youtubea. Mököttäen heitin väsyneelle ponille satulan ja suitset selkään ja lähdettiin maastoon.

Maastossa minä ja poni molemmat innostuttiin, ja väsymys oli tiessään! Yömaasto oli ehdottomasti yksi lempikohdistani leirillä. Aurinko oli juuri laskemassa, ja oli muutenkin hyvin lämmin sää!

 Koin myös sellaisen taianomaisen "movie momentin": "Ratsukko viilettää kiitolaukkaa keskiyöllä kohti auringonlaskua…" Yömaasto oli hauskin kokemus pitkään aikaan!

Kuvan laatu kärsi hiukan, koska kopioin sen Merlitzin facebook sivuilta.

Torstai:

Torstaina herättiin kymmenen aikoihin, koska lähdettiin katsomaan Salo horse show -kisoja! Pojun entisen omistajan Katariinan luokan jännitin leiriporukan voimin kännykällä, kun ei vielä silloin ehditty paikan päälle. 

Merlitzistä kilpailuissa oli mukana muutama mukaanlukien valmentajamme Tomas ja Elena. Tomas voittikin koko luokan, ja voi että me kiljuttiin!

Tomaksen ja Elenan luokkien jälkeen lähdettiin välissä tallille ratsastustunnille. 

Elisa päättikin rääkätä meitä pahemman kerran, ja pisti meille kunnon koulurääkin ilman jalustimia! Elisan hihitellessä meidän kärsimykselle teimme voltteja ja lisäyksiä laukassa sekä ravissa. Kun Elisa sanoi, että "Ottakaa käyntiin." luulin kärsimyksen vihdoin loppuneen, mutta mentiinkin vielä sama homma toiseen suuntaan! Loppuravit mentiin tietenkin mitäs muutakaan kuin kevyttä ravia ilman jalustimia. Siinä jos jossain sai tuntea itsensä kaikkensa antaneeksi.

Illalla käytiin vielä katsomassa kilpailut loppuun.

Perjantai:

Perjantaina, eli viimeisenä päivänä mentiin samaiselle ruohoaukealle. En ole kuuna päivänä laukannut niin kovaa! Muutaman laukan jälkeen ponit saivat vielä hetken aikaa syödä ruohoa kunnes lähdimme takaisin kentälle.

Loppuaika kentällä otimme mm. laukkakisan ja leikimme "Talli palaa" leikkiä. Laukkakisassa minä ja Poju suoriuduimme kunniallisesti kolmansiksi!

Kun tuli kotiinlähdön ja hyvästien aika, oli tunnelma aika haikea. Sain leiriltä mahtavia uusia kavereita, ja sovittiinkin, että ensi kesänä mennään uudestaan yhdessä leirille. Oon niin onnellinen, että päädyin juuri tälle leirille, juuri näiden ihmisten kanssa. ♥

Huh, tehty! Kuten huomasitte, leiri oli aivan mahtava kokemus, mitä en mistään hinnasta olisi jättänyt väliin!

Terveisin:

Hyvin väsynyt leiriläinen. 

Leirikuulumisia

Heippahei! Näyttääkin siltä, etten leiristä saa paljoa kuva -tai videomateriaalia kameran laturin temppuillessa ja kuvaajan puuttuessa. Päätin siis, että en tee sitä yhtä tiivistettyä postausta, koska ilman kunnollisia kuvia olisi tylsä lukea pitkää postausta. 

Tänään meillä oli leirin ensimmäinen estetunti! Pelkäsin kuollakseni, koska rata koostui pelkistä erikoisesteistä. Ihan oikeasti pelkäsin. 

Aloitettiin hyppääminen pienellä pystyllä. Valmentaja ymmärsi heti, että mikä mättää; meiltähän puuttui vauhti! Valmentaja painottikin, että ennen estettä ei ole enää mitään tehtävissä, vaan laukan pitää olla pyörivää, reipasta ja aktiivista koko ajan! (Jostain syystä ymmärsin sen kunnolla vasta nyt…) Kun pysty oli hallussa, ruvettiin hyppäämään koristeellista ja räväkkää okseria. Ensimmäisellä kerralla meillä ei taaskaan ollut vauhti kohdallaan, joten juostiin ohi. Seuraavalla kerralla päästiin hyvin yli! 

Kun alettiin hyppäämään rataa, olin oikesti suunnilleen pyörtymäisilläni. Rata meni suunnilleen näin: okseri, pysty, muuri, portti, okseri, okseri ja vesihauta. Saattaa kuullostaa jonkun korvaan superhauskalta ja helpolta, mutta minulle ja Pojulle se oli kyllä todellinen haaste! Pääsimme koko radan vesihautaa myöten ilman pienintäkään epäilystä. Vielä muutamaan kertaan radan mentyämme itkin oikeasti ilosta. 

Tämä tunti oli meille oikeasti ihan älytön edistysaskel, ja olen niiin tyytyväinen poniin. Huomenna meillä onkin taas esteitä! Toivottavasti nyt onnistuisi koko loppuleirin ajan yhtä hyvin.

Harmittaa ihan hirveästi, kun en saa oikein mitään materiaalia ratsasteluista, olisi ollut niin kivaa saada tääkin leiri ikuistettua! 

            Estetunnilta ennen leiriä

Palaillaan viimeistään leirin jälkeen! :) 

Leirille, mars!

Heippa! Suoraan sanottanu hävettää tulla tänne kirjoittelemaan postausta ilman kunnollista aihetta, kun viime postauskaan ei ollut mikään hääppöinen. (Ja siitäkin on jo aikaa…) Minulla ei ole uusia julkaisukelpoisia ratsastuskuvia, koska viime aikoina ei ole oikein sujunut niinkuin pitäisi. Milloin poni on oikkuillut, ja milloin taas ratsastajalla on ollut huono päivä. Asiaa ei ollenkaan auttanut se, kun olin katsomassa Oonan hevosta Geishaa jonka kanssa Oonakin on tulossa leirille.

Oona ja Geisha

Oonan ja "Keken" upeaa menoa katsellessa mietin, että mihin sitä nyt on tullut oikein lupauduttua. Kun Oonan valmentaja pyysi minua nostamaan okserin 115cm -korkuiseksi ajattelin, että olen tuhoon tuomittu! Pakotin äitini soittamaan ja tarkistamaan vielä, että onhan se ihan OK ettei meillä riitä ponnua yli kahdeksaankymppiin. Saimme vastaukseksi, että kaikki leirillä menee omaa tahtiaan, ja se helpotti stressiäni hieman. 

 Olen nyt kuitenkin päättänyt, että otan leiristä kaiken irti, koska tämä tulee luultavasti olemaan minun ja Pojun viimeinen yhteinen esteleiri. Lisäksi meitä on siellä opettamassa kaksinkertainen suomenmestari, joten nyt kyllä aion korva tarkkana kuunnella jokaisen vinkin ja niksin ja lopettaa turhan huolehtimisen! Toivottavasti tullaan leiriltä ehjänä takaisin! (epäilen)

Olen ajatellut kuvata leiriviikosta pientä videokoostetta, joten jonkinlaista näyttöä on siis siitäkin luvassa!

Taitaa olla sanomattakin selvää, että ensiviikon aikana en pysty leirillä ollessani postailemaan, mutta leirin jälkeen lupaan kirjoitella tänne mahdollisimman paljon runsaiden kuvien ja videoiden kera!

Olisiko kenelläkään viimehetken vinkkejä päätä raastavaan jännitykseen? 

Loppuun vielä muutama kuva viime kesältä.

P.s. Toivottavasti saadaan leiriviikolle paremmat ilmat; maneesin kiertäminen ei huvittaisi ollenkaan! ☼

Uutta ulkoasua!

Tein tämän väliaikaisen ulkoasun muutama päivä sitten, ja itse olen ainakin melko tyytyväinen. Tosin voisi olla hieman kesäisempi, mutta meneehän se nyt näinkin! Laittakaahan kommenttia tulemaan, jotta tiedän mitä parannettavaa/huonoa/hyvää ulkassa on! :)

-Lotta

Mahtava alastulo!

Kuullessani tänään Katan suusta sanan "erikoiseste" pääni löi tyhjää kunnes muistin, mitä ne pirulaiset olivatkaan. Tippumisilta ei tänäänkään selvitty, mutta muuten tunti meni hyvin ja saa taas olla ylpeä pikkuisesta. <3

Pojun entiset omistajat Eve ja Kata olivat siis taas rääkkäämässä meitä. (Taino, ei ihan, mulla oli ihan älyttömän hauskaa.!) Ja he olivatkin keksineet päämme menoksi oikein kivat tehtävät.

Verkkailin itsekseni tehden raviin siirtymisiä pysähdyksestä ja peruutuksesta. Poju oli alusta lähtien tosi kivan tuntuinen ja oli kivasti kuulolla, joten hyvillä mielin lähdettiin laukkaverkkojen jälkeen hyppäämään.

Ensimmäisenä tehtävänä tultiin kahdeksikolla kavalettia laukanvaihdon kanssa. Ensimmäisellä kerralla tavallaan unohdin vaihtaa laukan, mutta poni hienosti korjasi virheeni, ja toisella kerralla olinkin skarppina! Saatiin mielestäni todella hyviä vaihtoja aikaan. Mielestäni on kamalan hauskaa hypätä tehtävää missä pitää vähän kääntää ja saa itse katsoa hyvän paikan. Taisin nauraa ääneen... Tällaisia tehtäviä lisää kiitos!

Sen jälkeen mentiin sitä kamalaa erikoisestettä, tai no pystyä jonka alla oli keltaiset kartiot. Kieltohan sieltä aluksi tuli, ja sain ruhjottua kättäni ja olkapäätäni ihan kiittettävästi, mutta ei kuitenkaan sattunut. Kielto oli mielestäni ihan ymmärrettävä, kun oli tuollaisia pieniä poneja popsivia kartioita esteen alla. Uudestaan siis! 

Sitten alkoikin jo sujua, ja mentiin muutamaan kertaan kaarevalla -ja suoralla linjalla pysty-kavaletti sarjaa. Poni hirveällä innolla imi esteille, ja välillä sainkin kääntää pärstää aitaa päin. Tytöt laittoi meidät menemään rataa johon siis sisältyi kaksi pystyä ja kaksi kavalettia sekä tiukkoja käännöksiä ja laukanvaihtoja. Muutamaan kertaan toin vähän huonosti Pojun esteelle, mutta kumma kyllä yli mentiin pienen epäröinnin kera.

Kun loppua kohden alkoi Pojua vähän väsy painaa ei oikein huvittanutkaan loikkia enää vaan mentiin ohi. Itsekkin olin melko väsynyt, joten laskettiin este 60cm-korkuiseksi ja se meni hienosti! 

           "Hei ei mennä sittenkään!"

Ratsastuksen jälkeen poni pääsi maiskuttelemaan heiniään, ja minä pääsin kuuntelemaan ihan aiheellista saarnaa siitä, kun hyppäsin ilman turvaliiviä...

Kiitos mahtavista kuvista ja tosi kivasta tunnista kuuluu Evelle ja Katalle! Eipä kyllä tuollaisia esteitä tulisi mentyä ilman tuollaista apua! :') 

Tällaista tänään! Mitäs tykkäsitte? 

Back in business!

Pahoittelen postauksen lähes olemattomia ratsastuskuvia!

Uskokaa tai älkää, ensimmäiset kesälomapäivät ovat olleet niin kiireisiä, että bloggaaminen on vähän jäänyt. Yritän nyt kuitenkin vähän aktivoitua blogin suhteen kesän mittaan. Tauon aikana on tosin tapahtunut mitään bloggaamisen arvoista joten ette ole jääneet mistään paitsi!

Pojun lisäksi minulla on tänä kesänä liikutettavana Winnie-poni. Auttelen kaveriani Saraa liikuttamaan ponia nyt ainakin alustavasti pari kertaa viikossa siihen asti, että saavat ponin myytyä. Tänään ratsastin Winnietä ensimmäistä kertaa, ja poni olikin oikein mukava tapaus.

Tänä aamuna minulla pirisi herätyskello aikaisin, koska minulla oli voimisteluharkat heti aamusta. Heti kolmen tunnin treenien jälkeen juoksin tuhatta ja sataa bussiin tallille. Ehdin bussiin juuri ja juuri!

Ensimmäisenä oli vuorossa Poitsu. Laitoin ponin käytävällä kuntoon, ja hetken mielijohteesta jätin satulan pois.
Poju oli aika kivalla päällä, ja heti verkkojen jälkeen rupesin ottamaan laukannostoja molempiin suuntiin. Kentälle oli jätetty pieni kasa puomeja, joten sitä hyödyntäen ruvettiin treenaamaan askeleen pidentämistä ja lyhentämistä. Poju oli oikein kivasti kuulolla, mutta puski koko ajan ikävästi ulospäin. Lopuksi korotettiin puomeista pieni kavaletti, ja mentiin puomi-kavaletti-puomi sarjaa muutaman kerran. Poju oli kaikinpuolin oikein mukava ratsastaa, ja olin oikein tyytyväinen.

Hännän leikkaus!

Kun olin ratsastanut Pojun, rupesin siivoamaan tarhaa. Se tuntui ikuiselta urakalta, mutta siitä selvittiin! Nyt kun vaan joka päivä jaksaisi…

"Mitäs sä siellä rämmit?"

Huoh.. Sitten oli Winnien vuoro.

Winnie tuli oikein pirtsakan näköisesti tervehtimään ja kerjäämään herkkuja. Harjailin Winnien reippaasti, ja heitin varusteet päälle. Winski hieman kummasteli ja testaili uutta ihmistä, mutta jo alkuverkkojen jälkeen oli poni jo oikein kiva ratsastaa. Winniestä huomasi, että se on poni sekä tamma! ;) Ensimmäinen ratsastus meni lähinnä testaillessa ponia ja vain kokeillessa askellajit läpi. Jos seuravalla kerralla päästäisiin jo tositoimiin!

Kun olin ratsastanut Winnien, harjasin ponin huolellisesti ja siivosin hieman tarhaa joka oli yön jälkeen hieman likainen.

Kun olin saanut Winnien kanssa hommat hoidettua, otin Pojun ulos syömään kun itse samalla keräilin ruohoa ämpäriin huomista varten.

Ylimuokkausta havaittavissa!

Palaillaan ! :)