lauantai 26. maaliskuuta 2016

Rakennekuvavertailua ja paluu varusteettomaan ratsastukseen

Heippa ja hyvää pääsiäistä! Kevään tulo on antanut mulle paljon energiaa ja motivaatiota ratsastaa ja postailla blogiin aktiivisemmin. Pidentyneet päivät ovat myös vaikuttaneet Pojuun positiivisesti, ja herralla tuntuu löytyvän loputtomiin energiaa. Etenkin maastoon ja pelloille Poju on hinkunut tavallista enemmän ja monen peräkkäisen maastopäivän jälkeenkin Poju aina kentälle kävellessä lähtee hinautumaan metsien suuntaan. Tämä on tietenkin loppujenlopuksi kiva asia, koska maastoilu on munkin lempipuuhaa.

Viime tiistaina Anni ja Kerttu hurauttivat skoottereillaan seurakseni tallille. Suunnitelmissa oli tehdä paluu varusteettomaan ratsastukseen, ja saatiinkin aika hyvin kerrattua vanhoja asioita. Anni otti meistä taas hurjan kivoja kuvia, joten kuvista isot kiitokset Annille.




Maneesissa oli aluksi toinenkin tallilainen liikuttamassa hevostaan, joten sen takia pidettiin riimua hätäjarruna. Poju ei myöskään aluksi ollut ohjattavuudeltaan paras mahdollinen, joten ajateltiin, että näin on parempi kolareiden välttämiseksi. Toisen ratsukon ollessa maneesissa testailin kääntymistä, pysähtymistä sekä suunnan vaihtamista ja kieltämättä avut olivat päässeet hieman unohtumaan pitkän tauon jälkeen sekä ratsastajalta että ponilta.

Poju tuppaa aina jännittämään hieman kun maneesissa on muita hevosia, joten toisen ratsukon lähdettyä poni rentoutui ja oli huomattavasti helpompi ratsastaa. Ollessani täysin varma ponista uskaltauduimme ottamaan ylimääräiset vempeleet pois ja ratsastamaan pelkällä narulla. Poju jatkoi hienoa käyttäytymistään ja sai taas olla ylpeä!


Uskaltauduin päästämään kädet irti!
Luotettavaksi tuota ponia kyllä voi kutsua. Se on myös äärimmäisen kiltti ja omaa hyvän tilannetajun. Välillä pääsee unohtumaan, kuinka onnekas olenkaan saadessani käyttää Pojusta nimikettä 'oma poni'. Tällaisien ratsastuskertojen jälkeen päällimäisenä on aina mielessä onnellisuus ja kiitollisuus.


Voi apua kun näyttää niin nuorelta!
Innostuimme vielä ennen loppuverkkoja ottamaan parit reippaammat laukat, ja Poju oli mielettömän innoissaan!

Loppuverkkojen ja monien halien jälkeen pyysin Annia vielä vertailun vuoksi ottamaan parit rakennekuvat. Olisi hyödyllistä, jos Pojusta tasaisin väliajoin saisi jonkun nappaamaan parit kuvat, niin aina saisi vertailtua. Postausta varten kävin kaivamassa vanhoja kuvia viime keväältä, ja ne on kyllä ikävää katsottavaa.

Poju viime vuonna tähän aikaan (voi kauhee...)

Poju kesälaitumien jälkeen syksyllä

Poju nyt
Rakennekuvat eivät oikein onnistuneet, ja kuvat vääristävät hiukan. Todellisuudessa Poju on syksyn jälkeen kerännyt todella paljon uusia lihaksia ja näyttää tällä hetkellä aika kivalta. Nyt yritämme monipuolisten harjoituksien ja pitkien maastolenkkien avulla pitää hyvää kuntoa yllä.

Miten niin karvanlähtöaika?
Jatkossa yritetään aktiviisemmin harrastaa varusteetonta ratsastusta, koska se on todella palkitsevaa ja joka kerralla oppii jotain uutta. Toivottavasti saadaan usein kuvaaja mukaan, niin voi blogiinkin päivitellä kuvien kera.

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Herääminen talviunilta

Hei pitkästä aikaa! Kuten huomaatte, blogi on ollut pienellä tauolla. Into ja aika ei vain ole johtanut minua näppäimistön äärelle, joten olen suosiolla antanut blogin olla ja odottaa uutta motivaatiota. Pimeän talven jälkeen kevät on tuonut mukanaan paljon energiaa ja samassa halu blogiin kirjoittamiseen on palannut. Kevään myötä myös mahdollisuudet kuvien saamiseen ovat kasvaneet päivien pidentyessä. Postaukset ilman kuvia eivät nimittäin ole lainkaan minun juttuni.

Meille kuuluu hyvää. Talvi on kulunut lännenratsastuksen alkeiden opettelussa, ja sitä kautta ollaan tutustuttu kokonaan uuteen tapaan treenata. Monipuolisten harjoitteiden avulla Poju tuntuu todella motivoituneelta, ja on tällä hetkellä oikein hyvässä kunnossa. On niin ilo katsella ponia, joka vanhoilla päivillään on ihan elämänsä kunnossa ja riekkuu kuin mikäkin kakara!

Kuten jo mainitsin: talven treenit ovat kuluneet pitkälti lännenratsastuksen parissa. Olemme hyödyntäneet paljon lännenratsastuksesta opittuja asioita, ja niitä olemme soveltaneet arkipäivän askareisiin. Länkästä on siis hauskuuden lisäksi ollut paljon hyötyä. Sen parissa aiotaan siis jatkaa tulevaisuudessakin. 

Olemme tässä välissä ehtineet tekemään paljon kaikkea hauskaa showmanship -kurssista talvisiin peltolaukkoihin. Toivottavasti tulen jatkossa saamaan kuvaajaan paikalle kuvaamaan, että saadaan pitkästä aikaa blogin puolelle kunnon materiaalia meidän menosta. Ehkä saan ajokelien parantuessa Annin houkuteltua mukaan heilumaan kameran kanssa.

Tällä hetkellä olenkin itseasiassa Annin luona asumassa TET-harjoitteluni aikana. Tässä joku päivä olisikin tarkoitus, että Anni tulisi kuvailemaan meidän menoa, joten uutta postausta ehkäpä jo tällä viikolla. Tarkoituksena olisi tehdä paluu varusteettoman ratsastuksen pariin pienen talvitauon jälkeen.

Todennäköisesti taas palaillaan postailuun tämän viikon puolella Pojun kuulumisien ja kuvien kera!