Vesisateesta heippa!

Poju oli päättänyt laitumella seisoskella sateessa, joten myös omia housujani suojatakseni alkuverkoissa oli ohut fleece-loimi -en saanut mahavöitä ristiin, kun on poni tällä hetkellä niin lihava :D

 Heippa! Syksy näyttikin nyt heti loman loputtua ottaa vallan, nimittäin juuri tänään päästiin vesisateen saattelemina ratsastamaan kaipaamaani ah-niin-ihanaan kuraan. Noh mitäs pienistä, ratsastamaan vaan!

Päätin taas vaihteeksi mennä riimu ohja -viritelmällä, kun Poju varsin kivasti sen kanssa toimii. Pojulla oli ilmeisesti rankkasateen takia hieman huonosti nukuttu yö takana, joten oli Poju hieman flaati. Myös kentän paikoittainen kuraisuus teki kunnon ratsastamisesta hieman hankalaa, joten tyydyttiin vain vähän ravailemaan ja laukkailemaan ohjat lerpsuen. Koska kenttä oli tosiaan kovin kurainen, joten Poju oli hieman jäykkänä ja valmiina hyppelemään sivuun osumatta kavionkärjelläkään mutalammikkoon!

Pakko oli kokeilla, että sujuuko vielä temppuilut, ja herra lähes nukkuen mun heilumisista huolimatta seisoi paikallaan! 

Lopuksi Annin yllyttämänä otin muutaman laukan ilman käsiä, jota en ole ennen uskaltautunut kokeilemaankaan! Jos Poitsu olisi ollut ihan perus-moodillaan, en olisi varmaan edes uskaltanut, mutta nyt kun herra oli vähän tokkurainen ja uninen, ei sivuhyppely ja pinkomisvaaraa ollut.

 ♥♥♥

Pojulla ja Pojun tyttökaverilla Vendillä (kuvassa) oli niinkin ihana jälleennäkeminen Vendin tullessa kesälaitumella muualla, että Poju päätti kunnolla näykkäistä pientä Vendulaa. Minun pieni jääräpäinen ukkelini ei kyllä tosiaankaan ole mikään romantikko! ;) Saas nähdä miten pariskunnan talvi samassa aitauksessa sujuu…

//Postauksen kuvat © Anni Jauhiainen 

-Lotta 

Puomijumppailua + viimein videota!

Laitumelta kotiin!

Moikka taas! Koulu -ja minun kohdallani seiskaluokka on vasta alussa, mutta nyt jo tuntuu, että koulu vie kaiken ajan, ja kaikilla tallikavereillakin on eri aikataulut. Eilen saatiin kuitenkin fiksailtua aikatauluja, että pääsin viettämään laatuaikaa Jennan ja Annin kanssa tallille! Sain taas mukavasti materiaalia Annin toimesta, ja oli pitkästä aikaa kiva editoida tänne pientä videokoostettakin.

Anni the nopeasormi näppäsi kuvan Jennan ilmeestä Jennan astuessa mutalammikkoon polviaan myöten. :D

 Kun kerran oli kuvaaja, päätettiin Jennan kanssa mennä hieman puomeja, ja hypellä myös pieniä kavaletteja.

Aloitin ratsastamisen herättelemällä Pojua. Käveleminen ei oikein maistunut Pojulle, ja sain muutaman kerran raipalla huomauttaa, että nyt ei laahusteta! Kun sain Pojun kerran kuulolle, se totteli apuja melko hyvin. Verkkailin ponia käynnissä ja ravissa hieman tempoa vaihdellen ja taivutellen kiemuraurilla ja ympyröillä.

Asetimme puomin sisäuralle, kaksi puomia lähes keskihalkaisiljalle, ja yhden aluksi 40cm korkean esteen. Pojulla ei ole jalkani takia ihan hetkeen hypätty, joten päätimme aloitella ihan pienistä. Aluksi Poju oli hieman epävarma, ja koitti puomejakin kovasti kyttäillä, mutta muutaman kerran jälkeen alkoi sujua kuin vettä vaan!

Liitäen yli puomien!

Laukassa tein kahdeksikoita sekä menin muutaman kerran laukkapuomin. Poju innostui kovasti laukkailemaan, ja omaan tyyliinsä ensimmäisen laukan jälkeen koitti lähteä itsekseen menemään ennen aikojaan, joten sain hieman jäähdutellä ponia ennen esteitä.

Juttua näköjään riittää kesken tunninkin..!

Tein ratsasteluista pienen videopostauksen, kun saatiin hyppyjä ja muuta ratsastelua enemmän videolle tallennettua.

LINKKI VIDEOON

Toivottavasti tykkäsitte postauksesta ja videosta, palaillaan taas!

☁ Lotta 

// Tulin juuri tallilta, enkä jaksanut alkaa säätämään temppuilevan kuvanmuokkausohjelman kanssa, joten valitettavasti kuvat on nyt ilman mitään käsittelyä. 

 Herran jumala kattokaa tota mahaa! (Ok ei se ihan noin läski ole mitä kuva antaa ymmärtää, mutta on sillä ihan kunnon heinämaha!)

Heipsun taas! Viimeksi valittelin kuvanpuutteesta, mutta nyt kuvia tulikin aivan roppakaupalla. Kaikki postauksen kuvat lopun laidunkuvia lukuunottamatta ovat Annin (suosittelen muuten tsekkaamaan, ihan älyttömän hyvää tekstiä!) ottamia, joten isot kiitokset niistä kuuluu hänelle.

Oli nätti ja aurinkoinen päivä, ja oltiin suunniteltu vaikka mitä maastokuvailuista sun muista, mutta yllätysyllätys tallille päästyämme alkoi sataa. Aluksi ajattelimme kestää sateen kuin kunnon tallitytöt, mutta sateen yltyessä Anni kysäisi; "Niin ooksä Lotta ihan varma, et haluut olla kentällä?" ja niin me siirryttiin maneesiin. 

Maneesi oli tottakai yltäpäältä tomussa ja pölyssä ja hiekka pöllysi aivan älyttömästi, joten kuvista ei tullut valitettavasti niin hyviä kuin toivoin, mutta tuollaisessa pölymäärässä kuvaamiseen tarvitaan kyllä jonkinlainen superkamera!

Olin jo ehtinyt kävelemään kentällä sen verran, että maneesissa otin heti ohjat ja aloin vähän herättelemään Pojua. Pojun keskittyminen oli melko pitkälti maneesin toisessa päässä riekkuvassa nuoressa tammassa, joten sain tosissaan ratsastaa saadakseni ponin kuulolle. Muutaman kierroksen tehokasta käyntiä ratsastaneni aloin ottamaan lyhyitä pätkiä ravia ja ravista siirtymisiä käyntiin. Poju ei vieläkään ollut oikein kuulolla, ja jouduin ottamaan raipan avuksi. Mulla ei oikein tuo pohje mene läpi välillä, kun en kovin kovaa vieläkään viitsi/pysty puristamaan tuolla kipeällä jalalla. 

Ravailin hetken aikaa tehden ajoittain siirtymisiä käyntiin, pysähdyksiä ja muutaman peruutuksen. Pojun ollessa kuulolla aloin ottaa laukkaa ympyrällä. Meillä oli aluksi vähän erimielisyyksiä, että kumpi menoa määrää, mutta taas hetken herättelyn jälkeen alkoi laukka jo pyöriä.

Vieläkin nojaan eteen laukassa! Toivon, ettei tästä jalan parantumisen jälkeenkään koidu mulle mitään ongelmia. :/

Loppujenlopuksi ratsastus meni ihan hyvin, on mennyt paremminkin, mutta ne kerrat on aina sellaisia kun kukaan ei ole kuvaamassa...

 ♥

 Tästä kuvasta hyvin näkyy, että kuinka upea poni mulla on!

Sitten vielä tämänpäiväiseen pikaisesti! Eilen menin melko rankasti, (tai ainakin tollasen pallomahan mittapuulla) joten tänään oli luvassa palauttavaa kävelyttelyä, hieromista ja venyttelemistä.

Mulla oli Essi ja Jenna kaverina maastossa Essi vuokraponinsa Kallen kanssa. Meidän piti alunperinkin mennä lyhyt alkulenkki, mutta lenkki sain nopeasti päätöksen, kun Jenna astui pienen käärmeen päälle. Selvittiin säikähdyksellä, ja käärme ilmeisesti kuoli siihen paikkaan, mutta varmuuden vuoksi käännyttiin takaisin. 

Lenkin jälkeen hieroin Pojua lähemmäs tunnin, ja voi että oli pappa velttona! Sain pitää Pojua ihan oikeasti pystyssä, kun olisi pappa mielellään alkanut siihen koisimaan. Viedessäni sen takaisin laitumelle sitä tuli taas ponikaverit hakemaan. ♥

-Lotta

Lyhyesti kuulumisia

Heippa! Nyt kuumuus on aivan tukahduttavaa täällä meillä, että liikutus täytyy tehdä aikaisin aamulla tai hyvin myöhään illalla. Koska hepoilla on suuren suuri laidun jossa on varjona metsän kaistale, saa Poju hyvin liikuntaa sielläkin. Kai nyt muutenkin kesäisin saa vähän lomaa pitää -kyllä sitä talvellakin ehtii! Olen muutamana päivänä käynyt tsekkaamassa ponin kunnon ja ruiskuttelemassa itikkamyrkkyä ja tietenkin vain halimassa. Poneilla on tosiaan suuren suuri laidun jossa on pieniä metsäpolkuja ja suuria ruohoalueita.

Eilen keksin yhdeksän aikoihin lähteä tallille moikkaamaan Pojua. Päätin kuitenkin kavuta selkään hieman jumppaamaan ponia ravissa ja käynnissä. Löllöttelin vain ympäri kenttää välillä vähän taivutellen ja lisäillen. Poni toimi melko hyvin, vaikka en erikoisempia vaatinutkaan. Ei tuollaisella säällä itsekkään jaksa mitään erikoisempaa tehdä! Kumpa nämä helteet jo hellittäisi -olisi kiva pitkästä aikaa mennä vaikka puomitreeniä. Olin juuri jättänyt kamerani kotiin, koska eilen oli aivan mahtava auringonlasku, ja olisi ollut kiva saada vähän muutakin kuin kännykkäkuvia.

 Eilen myös Pojun viedessäni laitumelle mietiskelin äidin kanssa, että kukahan mahtaa olla Pojun paras kaveri. Poju on melkoinen erakko ja viihtyy paremmin yksin, mutta eilen laitumelle päästäessäni Pojua iloisesti vastaan tuli  5-vuotias suokkipoika Ypi. Sitten pojat lähti hieman kauemmas rapsuttelemaan toisiaan. Kun siinä hetken aikaa vielä katselimme, oli Poju ja Ypi leikkimässä laumasta selvästi erillään. Ihanaa, että meidän itseppäisellä ukolla on leikkikaveri!<3

Pahoittelen taas kerran hieman lyhyehköä postausta, kumpa vain nyt tulisi vähän viileämpää, ja saisin houkuteltua kuvaajan mukaan!

-Lotta

Hääpäivä

Hellou! Tänään onkin suuri päivä mulle ja Pojulle, nimittäin jo vuosi yhdessä! Vuosi on melko pitkä aika 13-kesäisen elämästä, ja vaikka on ollut mahtavia kokemuksia matkan varrella, haluaisin kuitenkin eniten painottaa sitä ihanaa ja tavallista arkea mitä olen saanut elää Pojun kanssa. Ihanaa on pitkän koulupäivän jälkeen vetää toppahousut päälle, villapipo silmille ja suunnata tallille liikuttamaan, ruokkimaan ja siivoamaan. 

Ennen läksyjen teko ja kokeisiin luku on aina ollut hieman huolimattomia. Kun Poju tuli, minulle tuli selvät rutiinit, että koulun jälkeen menen tallille, ja illalla keskitytään pelkästään  koulunkäyntiin. Neljän tunnin ulkoilun jälkeen oppi jäi paremmin päähänkin, ja mihinkään ei ollut kiire. Syksy mulla meni koulussa paremmin kuin koskaan, ja sama jatkui keväällä. 

Olen myös Pojun kautta saanut muutaman uuden hyvän kaverin; Jennan, Annin ja Saran. Jennan olin tuntenut jo jonkin aikaa, mutta meistä tuli hyvin läheiset kun lähes joka päivä ratsastetaan yhdessä, ja käydään valmennuksissa yhdessä. Anniin ja Saraan tutustuin helmikuussa muuttaessamme Inkisille. Vaikka Annikin on muuttanut pois Inkisiltä, luulen, että yhteys kuitenkin säilyy! Tallilla on muutenkin aina ihmisiä jonka kanssa voi pysähtyä juttelemaan.

En piittaa kilpailemisesta, ja muutenkin ratsastaminen ei ole ikinä ollut mulle mitenkään erikoisen tärkeää, kaikkein tärkeintä on, että Pojulla on mukavaa ja se on terve. Jos mahdollisesti joskus kasvan Pojulle liian pitkäksi, se jää sitten ihan vain parhaaksi ystäväkseni. Myyntiin en ikinä sitä tahdo enää laittaa, se on vaihtanut kotia jo tarpeeksi ja jos poni joskus sairastuu pahasti, on minulta velvollisuus päästää se kivuistaan vihreämmille niityille. 

Poju on sellainen poni, joka tarvitsee toimiakseen luottamuksen -riuhtomalla ja huutamalla ei tätä ponia saa toimimaan millään. Juuri viikko sitten tallinomistaja soitti, että voisinko tulla hakemaan ponin vaihtamaan laidunta, kun ei anna tallinomistajille tai tallityöntekijöille kiinni. Lähdin matkaan, ja tuntui mahtavalta, kun perillä poni lampsi vastaan ja antoi kiinni -mutta näin ei ollut tosin aivan alkuaikoina!

Olen pahoillani tekstin sekavuudesta, se oli pelkkää tajunnanvirtaa. Nyt täytyy lähteä juhlistamaan porkkanapussin kera tallille ! 

-Lotta