Lotta ja Poju

// Tulin juuri tallilta, enkä jaksanut alkaa säätämään temppuilevan kuvanmuokkausohjelman kanssa, joten valitettavasti kuvat on nyt ilman mitään käsittelyä. 

 Herran jumala kattokaa tota mahaa! (Ok ei se ihan noin läski ole mitä kuva antaa ymmärtää, mutta on sillä ihan kunnon heinämaha!)

Heipsun taas! Viimeksi valittelin kuvanpuutteesta, mutta nyt kuvia tulikin aivan roppakaupalla. Kaikki postauksen kuvat lopun laidunkuvia lukuunottamatta ovat Annin (suosittelen muuten tsekkaamaan, ihan älyttömän hyvää tekstiä!) ottamia, joten isot kiitokset niistä kuuluu hänelle.

Oli nätti ja aurinkoinen päivä, ja oltiin suunniteltu vaikka mitä maastokuvailuista sun muista, mutta yllätysyllätys tallille päästyämme alkoi sataa. Aluksi ajattelimme kestää sateen kuin kunnon tallitytöt, mutta sateen yltyessä Anni kysäisi; "Niin ooksä Lotta ihan varma, et haluut olla kentällä?" ja niin me siirryttiin maneesiin. 

Maneesi oli tottakai yltäpäältä tomussa ja pölyssä ja hiekka pöllysi aivan älyttömästi, joten kuvista ei tullut valitettavasti niin hyviä kuin toivoin, mutta tuollaisessa pölymäärässä kuvaamiseen tarvitaan kyllä jonkinlainen superkamera!

Olin jo ehtinyt kävelemään kentällä sen verran, että maneesissa otin heti ohjat ja aloin vähän herättelemään Pojua. Pojun keskittyminen oli melko pitkälti maneesin toisessa päässä riekkuvassa nuoressa tammassa, joten sain tosissaan ratsastaa saadakseni ponin kuulolle. Muutaman kierroksen tehokasta käyntiä ratsastaneni aloin ottamaan lyhyitä pätkiä ravia ja ravista siirtymisiä käyntiin. Poju ei vieläkään ollut oikein kuulolla, ja jouduin ottamaan raipan avuksi. Mulla ei oikein tuo pohje mene läpi välillä, kun en kovin kovaa vieläkään viitsi/pysty puristamaan tuolla kipeällä jalalla. 

Ravailin hetken aikaa tehden ajoittain siirtymisiä käyntiin, pysähdyksiä ja muutaman peruutuksen. Pojun ollessa kuulolla aloin ottaa laukkaa ympyrällä. Meillä oli aluksi vähän erimielisyyksiä, että kumpi menoa määrää, mutta taas hetken herättelyn jälkeen alkoi laukka jo pyöriä.

Vieläkin nojaan eteen laukassa! Toivon, ettei tästä jalan parantumisen jälkeenkään koidu mulle mitään ongelmia. :/

Loppujenlopuksi ratsastus meni ihan hyvin, on mennyt paremminkin, mutta ne kerrat on aina sellaisia kun kukaan ei ole kuvaamassa...

 ♥

 Tästä kuvasta hyvin näkyy, että kuinka upea poni mulla on!

Sitten vielä tämänpäiväiseen pikaisesti! Eilen menin melko rankasti, (tai ainakin tollasen pallomahan mittapuulla) joten tänään oli luvassa palauttavaa kävelyttelyä, hieromista ja venyttelemistä.

Mulla oli Essi ja Jenna kaverina maastossa Essi vuokraponinsa Kallen kanssa. Meidän piti alunperinkin mennä lyhyt alkulenkki, mutta lenkki sain nopeasti päätöksen, kun Jenna astui pienen käärmeen päälle. Selvittiin säikähdyksellä, ja käärme ilmeisesti kuoli siihen paikkaan, mutta varmuuden vuoksi käännyttiin takaisin. 

Lenkin jälkeen hieroin Pojua lähemmäs tunnin, ja voi että oli pappa velttona! Sain pitää Pojua ihan oikeasti pystyssä, kun olisi pappa mielellään alkanut siihen koisimaan. Viedessäni sen takaisin laitumelle sitä tuli taas ponikaverit hakemaan. ♥

-Lotta