Valmennuksessa + kissanpentuja !

Tänään meillä oli taas Jennan kanssa Johannan valmennus joka sujui hyvin! Tehtiin muutamia puomitehtäviä sekä väistöjä.  Poju oli tosin jäykkä, mutta loppua kohden hänkin rentoutui. Loppujen lopuksi valmennuksesta jäi tosi kiva fiilis!

Aloitettiin ravailemalla molempiin suuntiin. Tehtiin ravissa ympyröitä ja kulmia. Alkuun poni tuntui hitaalta ja  Poju tuppasi vähän vielä käännöskohdissa hidastamaan, ja Johanna käskikin siihen erityisesti kiinnittää huomiota. Tein muutaman lisäyksen valmentajan käskystä, ja sainkin vähän liikettä irtoamaan.

Kuten aiemmin mainitsin, valmennuksen aiheena ja päätehtävänä oli puomit ja kavaletit. Aluksi olin vähän vastahakoinen, koska Pojulla onkin ollut melko paljon hyppäystä lähiaikoina. Tunnin mittaan se osoittautui kyllä ihan järkeväksi.

Aluksi puomeilla oli Poitsu vähän arka, katseli jalkojaan ja hidasti puomeille. Valmentaja totesikin keräillessään Vendin jaloillaan sinkoamia puomeja, että kuinka vastakohtia ponit ovatkaan!

Loppujen lopuksi meni Pojukin epäröimättä yli.

Sitten jätimme puomit pois, ja siirryimme lävistäjälle väistämään. Poju ei oikein suostunut käyttämään takapäätään aktiivisesti, ja jäi vähän laahaamaan sitä. Saatiin kuitenkin valmentajan neuvoilla ja avustuksella takapääkin mukaan. Toiseen suuntaan mitään ongelmia ei sitten ollutkaan!

Lopuksi mentiin vielä "hyvänmielen hyppynä" pieni kentälle jätetty ristikko. Senkin poni hienosti taittoi! <3

Loppuun otettiin Jennan ja Vendin kanssa muutama yhteiskuva!

 Molemmilla oli joku puunaushetki meneillään.. 

 Mikähän mahto mua niin kovin naurattaa… :D

Ajattelin kirjoittaa tänne myös vähän kisukuulumisia, vaikka tämä hevosblogi onkin. Vauvat ovat kasvaneet huimaa vauhtia kaljurotan näköisistä pötkylöistä ihan kissanpentujen näköisiksi! Pahoittelen huonohkoja kuvia, niitä on todella hankala kuvata! Ellei ne juokse ympäri taloa hypellen ja pomppien, niin ne ovat todennäköisesti nukkumassa. Kissanpentuja on siis neljä, ja heidät on nimetty Tuffeksi, Elliksi, Lennartiksi ja Hipuksi. Äiti kissa Liinua unohtamatta!

 

"Hei mikäs tää on?"

-Lotta

50 faktaa minusta

Tästä lähtee...

1. Olen tapaturma-altis hevosten kanssa. Minulle ei ikinä ole tapahtunut mitään kovin vakavaa, mutta mm. ranteen murtuminen kolmesta kohtaa, rasitusvamma vasemmassa nilkassa, tulehtut jänne, kuusi sormea murtunut ja hokki läpi jalasta. :D 

2. En pidä koirista. Kyllä niitä rapsuttelen ja lutustelen jos nään, mutta en kyllä missään nimessä itse haluaisi. Sateella käkätän aina vahingoniloisesti untuvapeiton alta koiranulkoiluttajille :D 

3. Haaveilen salaa shetlanninponista. 

4. Olen neulakammoinen. Viimeksi kun sain HPV-rokotuksen, kaaduin lattialle, ja minut nostettiin sängylle. Kovin paljoa muuta en muistakkaan tilanteesta. 

5. Rakastan raejuustoa. Laitan sitä jopa puuron sekaan!

6. Pidän puhelimessani myös japaninkielistä näppäimistöä -en vain tiedä miksi. 

7. Minulla on melko hyvä kielipää. Epäilen englanninkielentaitoni tulleen suurimmaksi osaksi Simpsonit tv-ohjelmasta, jota aloitin katsomaan kuusi vuotiaana.

8. Olen kännykkäriippuvainen, mutta kun olen muiden ihmisten seurassa, on mielestäni epäkohteliasta käyttää kännykkää. Silloin kuuluu mielestäni keskustella ja jutella. Eri asia on tottakai viestiin tai puheluun vastaaminen tms. 

9. Minulla on jokin pakkomielle aina sanoa joku muu kuin oma nimeni esim. Starbucksissa tai Arnoldsissa kun kysytään etunimeä.

10. Rakastan kaikkea kirpeää, olen nimittäin pienestä pitäen syönyt paljon kirpeitä marjoja.

11. Myös marjojen avulla opin vinkkaamaan silmää! Kun söin kirpeitä marjoja, laitoin aina toisen silmäni kiinni. 

12. Mua ahdistaa sotkuisuus, vaikka itse olen liian laiska siivoamaan edes huonettani. Tosin välillä jokin vinksahtaa päässäni, ja siivoan koko talon kamalaa vauhtia.

13. En syö usein iltapalaa, syön yöpalaa. 

14. Rakastan ukkosta.

15. Lempiaineeni koulussa on varmaan liikunta tai ranska. 

16. Tykkään käydä hammaslääkärissä.

17. Inhoan käydä suihkussa ja pestä hampaita. Älkää säikähtäkö, kyllä käyn suihkussa ja pesen hampaani! :D Olen vain hirveän laiska.

18. En osaa nukkua ilman unikaveria. Oli se sitten ihminen, pehmoeläin tai tyyny. Välillä olen kuullut, että olen nukkunut kuin olisin puristanut jotain kainalossani, kun olen ollut ilman unikaveria.

19. Olen kova selostamaan unissani varsinkin lomilla! New yorkissa kiljuin äidilleni: "Ei sitä ämpäriä!!" ja telttaretkellä olin huutanut: "Kaisaa odotaaa.." (En tunne ketään Kaisa-nimistä)

20. Taidan olla vähän boheemi.

21. Surettaa kun monet tekee pienistä ongelmista suuren katastrofin. Ihan niinkuin maailmassa ei olisi oikeita ongelmia.

22. Rakastan mustaa kahvia.

23. En osaa viheltää.

24. Pesen usein hampaat 3-4 kertaa päivässä. 

25. Ensimmäinen kunnon "taaperomuistoni" oli, että pyydystin perhosentoukan ja nimesin sen Kullervoksi. :'D

26. En osaa edes avata kaupan pakkauksia oikein, vaikka niissä olisi sulkuviivat, revin ne aina jostain muualta auki, niin että koko pakkaus menee repaleiseksi. Olen täystumpio.

27. Olin pienempänä melko rauhallinen, mutta näin vähän vanhemmiten olen alkanut huomaamaan rasavillejä piirteitä.

28. Haluaisin kovasti kehitysvammaisen ystävän jonka kanssa voisin tehdä paljon erilaisia juttuja.

29. Olen muovipussikammoinen, hyi. Sain täysraivarit kaupassa, kun äiti pyysi minua ottamaan muovipussin. Sain osakseni melko kummastuneita katseita. Ällöttää vain, että vesistöissä on iso muovilöntti meidän ihmisten jätteitä. 

30. Olen yrittänyt vuoden 2014 aikana olla karkkilakossa varmaan 10-kertaa, mutta en osaa hillitä itseäni. 

31. Olen vasenkätinen.

32. Minulla on hengenvaarallinen ampiaisallergia. En itse kumma kyllä niin paljon pelkää ampiaisia.

33. Saan usein kuulla olevani taivaanrannanmaalari, pahvi tai muutenvain vähän vajaa. En muista mitään muuta, kuin nimet. Jotenkin olen ilmeisesti kanavoinut muistini nimiin, kun en muuta muista! :D 

34. Minulla on tosi paksut hiukset. Kun olin noin 4-vuotias, minun piti leikata hiukseni koska niistä tuli minulle kovat selkäkivut. 

35. Ällöksyn perhosia.

36. Minulla on jonkinlainen lievä hengityssairaus, joka saa hengitykseni raskautumaan.

37. Olen koukussa Youtubeen. Lempi vloggaajiani ovat mm. Tyler Oakley sekä Troye Sivan. 

38. Olen hyvin miellyttämishaluinen. Olen saanut muutamaan otteeseen kuulla olevani mielistelijä tai tekopirteä, mutta tuollaiset kommentit menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos!

39. Lempivärini on vaaleanpunainen ja ruskea yhdessä. Ei siis vaaleanpunainen eikä ruskea, vaan vaaleanpunainen JA ruskea. Toinen lempivärini on sähkönsininen.

40. Olen hirveän kalpea, enkä rusketu IKINÄ. Eipä se minua kyllä haittaakkaan.

41. Minulla on taipuisa selkä.

42. Rakastan ruokaa.

43. En ymmärrä ihmisiä, jotka häpeävät vanhempiaan. Mun vanhemmat on parhaita. <3

44. Lempielokuvani on Haikein terveisin ja p.s. I love you. Olen siis romanttisten komedioiden katselija. Myös kauhuelokuvat on kivoja.

45. Olen melko äänekäs, varsinkin tuttujen ihmisten seurassa.

46. Haluaisin oppia Italiaa paremmin.

47. Kuten aiemmin mainitsin, pidän hyvin tehdyistä kauhuelokuvista joissa on kunnon juoni. 

48. Unelma-ammattini on toimittaja.

49. Minulla on 15-vuotias isoveli.

50. Vasta eilen ymmärsin ettei ilmakitara ole soitin...

Huh! Siinä oli 50faktaa minusta. Toivottavasti tykkäsitte! :)

Kavaletti -ja estetreeniä

Kuka arvaa mikä päivä tänään on? Pojun synttärit! Mulla on tapana vetää kaikki ihan överiksi, ja tänäkin aamuna annoimme Pojulle leipomani kakun ja laulettiin onnittelulaulu. Suunniteltiin Oonan kanssa jotain päivää jolloin Oona voisi hypätä, ja tänään se kävikin oikein hyvin! Ilma oli mitä mahtavin, ja sainkin räpsittyä Oonasta ja Pojusta muutaman kuvan.

Aloitettiin verkan jälkeen kavaletilla. Asetin kavaletin ympyrälle, ja Oona otti molempiin suuntiin muutamat verkkahypyt.

Kun verkat oli verkattu, siirryttiin menemään ristikko-pysty sarjaa. Aluksi este oli 50cm ja siitä lähdettiin korottamaan aina 80cm asti! Pojulla oli paljon ponnua ja intoa, eikä epäröinnistä ollut merkkiäkään. Korotettiin aina kun oltiin saatu muutama hyvä hyppy. Poju pomppi aivan älyttömällä innolla 80cm asti, mutta kun hetken mielijohteesta kokeiltiin korottaa vielä kymmenellä sentillä, ja seurauksena oli kielto sekä tippuminen. (sain sen videolle, jes!) Sen jälkeen Poju alkoi vähän huijaamaan Oonaa, eikä suostunut menemään linjalle ollenkaan, ja aina laukattiin vain ohi. 

Hieno!

Lentokone<3

Ratsastaja ja poni olivat vähän väsyneitä, joten tarjouduin itse menemään kyytiin kokeilemaan. Pienellä epäröinnillä päästiin kuitenkin onnistuneesti yli. 

Jännitin kyllä ihan hirveästi, ja vaikka paikka ei oikein osunut ja istuntani (ja "myötäykseni")  on kamalaa katsottavaa, olen onnellinen että päästiin yli. Siihen oli hyvä lopettaa.

Ratsastuksen jälkeen pesimme yltäpäältä hikisen ponin, ja veimme tarhaan. Tottakai ensimmäinen asia, mitä vastapestyn ponin mieleen tupsahtaa on piehtarointi. ARGH!

Miltä meno teidän mielestä näytti? :)

-Lotta

Asiaa peloista

Heippa taas! Ajattelin tulla tänne kirjoittamaan hyvinkin ajankohtaisesta asiasta, nimittäin ratsastuspeloista. Olen liian monta kertaa kuullut esimerkiksi ratsastuskoululaisten sanovan: "Ai eksä uskalla mennä tolla? Kaikki nyt tolla uskaltaa mennä!" tai "Hei toin on vaan 60cm, eksä enempää uskalla?" Se on mielestäni älyttömän epäreilua! Eikös kaikilla ole oikeus harrastaa tätä harrastusta niinkuin haluaa, ja edetä omassa tahdissaan?

Juuri tänään ratsastaessani Pojua maneesissa, minun kanssani samaan aikaan ratsasti minua vähän nuorempi tyttö äitinsä kilpahevosella ensimmäisiä kertoja äidin huudellessa keskeltä ohjeita. Tyttö halusi kokeilla laukkaamista, ja muutaman onnistuneen laukan jälkeen hevonen pukitti hänet melko rajusti alas. Olin juuri Pojun kanssa lopettelemassa, joten lohduttelin itkevää tyttöä ja kerroin ettei ole mitään hätää. Se sai todella miettimään tätä, kuinka vaarallista lajia harrastammekaan.

Ensimmäisen kunnon ratsastuspelkoni sain neljä vuotiaana tippuessani ensimmäistä kertaa pieneltä Romeo-shetlanninponilta. Muistan putoamisesta vain sen, että sain laukata ensimmäistä kertaa ja vielä ilman taluttajaa. Romeo lähtikin pinkomaan kovaa vauhtia, ja samassa kääntyi satulakin mahan alle. Tipuin ensin aitaa päin, ja siitä ponin alle. Kieltäydyin menemästä takaisin ponin selkään. Minulla oli hetken ratsastustauko, mutta silloisen uimakoulukaverini innoittamana aloitin tunnit Tikkulassa (Pojun entinen talli) Siellä menin kävelylenkkejä rennosti Emppu-ponilla, ja meni puolitoistavuotta kun uskaltauduin edes ravaamaan! Kun uskalsin ravata, äiti osti minulle joululauluja laulavan nallen jonka nimesin Raviksi. Se nalle yhä istuskelee kaappini päällä. :D

Toinen vastaavanlainen tilanne tapahtui viime loppukesästä, kun hyvin menneen estetunnin jälkeen Poju päätti hyvin menneen estetunnin jälkeen totaallisesti palauttaa minut maanpinnalle. Meillä oli sarja, jossa ensimmäisenä oli erikoinen pihatuoleista kyhätty este, ja toisena este jota ollaan Pojun kanssa hypelty enemmänkin joka oli ns. "tavallinen" Kun Poju vastoin kaikkia odotuksia hyppäsi tuolihökötyksen, jäin "matkustelemaan" toiselle esteelle. Poju päättikin kieltää siihen melko rajusti ja lähteä pinkomaan kenttää ympäri pukitellen. Hetken aikaa roikuin matkassa, mutta sitten päästin irti. Tipuin Pojun etujalkojen väliin, ja poni tallasi oikean käteni päältä. Kädessä alkoi illalla ilmetä turvotusta, ja saimmekin tietää että ranteesta oli murtunut kolme eri luuta. Vasta myöhemmin aloin miettimään, että jos Poju olisi ottanut yhdenkään askeleen toisaalle, olisi se saattanut tallata pääni tai selkäni päälle. Siinä olisi mennyt henki, tai vähintään liikuntakyky. Silloin minua oikeasti pelotti. 

Noi jalat...

Nykyään minua ei pelota hyppiä esteitä, eikä muutenkaan ratsastaa,  mutta en kyllä samalla itsevarmuudella mene esteistä yli. Sen huomaa myös poni. Aina se pieni ääni kiljuu mielessäni: "Se kieltää, se kieltää, älä edes yritä!"  Kun on katsonut kuvia ja luonut omaan mieleen painajaisia ja kauhukuvia esim. hevosen kaatumisesta, sitä alkaa pelkäämään poninkin puolesta. En tiedä, että missä olisin tai mitä tekisin ilman Pojua.

Pelkääminen on mielestäni täysin normaalia ja kuten wikipedia kertookin: Pelko on kaikille ihmisille ja muille eläimille yhteinen tunne, joka liittyy tavallisesti vaaratilanteeseen. Itse pelon aiheuttaa itsesuojeluvaistot, peloille ei voi mitään! Ainut tapa mielestäni on päästä eroon ratsastuspeloista, on ratsastaa! Täytyy ratsastaa, ratsastaa ja ratsastaa ja kohdata pelkonsa.

*Mitäs piditte tällaisesta postauksesta ? 

*Onko teilla ollut / onko ratsastuspelkoja ?

*Miten olette päässeet niistä eroon ?

-Lotta

Tapahtumarikas maastolenkki

Heipsanssaa! Tulihan se kevät sieltä! Oli sitä jo kyllä odotettukin... Pojukin alkaa pikkuhiljaa virkoamaan "talvihorroksestaan". Tänään käytiin taluttaen reippailemassa maastolenkki. Sport tracker -ohjelman mukaan matkaa kertyi mukavat 7.3km. Hyvä me! 

       

Edellisenä päivänä Pojulla oli ollut vapaa päivä, joten ihan vain kuntoilun vuoksi mentiin vähän ylämäkitreeniä. Poni pitkin askelein harppoi pitkin mäkeä. Virtaa riitti!

Kun muutaman kerran oltiin menty ylämäkeä, siirryttiin pienelle metsäpolulle. Yht'äkkiä poni nykäisi toiseen suuntaan syömään, ja minun jalkani jäi ponin kavion alle. Kaaduin mahalleni maahan, ja siitäkös poni säikähti ja lähti pinkomaan kivikkoista polkua pitkin. Muutaman metrin roikuin narussa, mutta sitten luovutin ja päästin irti. Poni tuli ihmeissään katsomaan kuin sanoen : "Mitä sä siellä makaat? Nouse ylös, jatketaan lenkkiä!" Todisteena tästä minulla on verinen sukka, ja hokin tekemä "reikä" jalassa.

Noh, eikun vaan jatkamaan matkaa! 

Jatkoimme pienelle lammikolle. Annoin ponin juoda, ja itse istahdin maahan leputtamaan jalkoja. Juuri siinä silmän räpäyksessä peura juoksee aivan muutaman metrin päästä meistä! Poju katseli peuran menoa välinpitämättömästi ja jatkoi juomista. 

Noin lenkin puolivälissä päädyimme suurelle aukiolle, jossa pieni poika lennätti leijaa isänsä kanssa. Tarkoituksenamme oli mennä aukion läpi, mutta leijan nähdessään poni laittoi jarrut pohjaan. Isä ja poika katselivat huvittuneena kun kiskoin ponia yrittäen saada sen liikkumaan edes johonkin! Vasta kun leija oli laskettu ja laitettu pakettiin Poju suostui puoliksi ravaten ja puhkuen menemään ohi. Höpsö! <3

Lenkin loppupuolella tottakai eksyimme! Kysyin tietä eräältä koiran ulkoiluttajalta, ja hän kertoi että olen Maskun kirkolla. Onneksi nainen osasi neuvoa minut oikealle reitille! 

Loppumatka sujuikin mukavasti tallille. Oli kyllä huojentavaa, kun tallirakennus näkyi tällaisen lenkin jälkeen! Huhhuh! 

-Lotta 

Minun päiväni

Okei, tähän alkuun on aivan pakko kertoa unestani, jonka näin viime yönä.
Olin osallistunut tallimme omiin estekilpailuihin. Rupesin laittamaan Pojua valmiiksi, mutta en löytänyt satulaa mistään! Katsoin aivan joka paikasta. Minulle alkoi tulla paniikki, ja katsoin pienestä pussukasta että joskos sieltä löytyisi satula. :D Satulaa ei löytynyt, mutta löysin aivan järkyttävän suloiset karvasuojat Pojulle. Vaikka satulan olinkin menettänyt, petyin syvästi kun heräsin. :(

Heipähei! Tästä päivästä päätin hetken mielijohteesta kuvata MyDayn. En ole koskaan sellaista tehnyt, mutta oli kyllä hauska kuvata!

Jenna piti meille tuntia, ja hän osoittautuikin ihan mahtavaksi tunnin pitäjäksi, ja keksi meille tosi kivoja tehtäviä! Poju oli oikein kivasti kuulolla. Saatiin aika kivoja laukannostoja aikaiseksi. Tosin nyt kun on kevät ja maantiepöly ja siitepöly sunmuu haittaa Pojun hengittelyä (puhkuri) on aina välillä annettava ohjaa jotta poni voi yskähtää. Muuten on meidän ponipappa kyllä virkeänä ollut! <3

Loppuun täytyi kokeilla vähän temppuilla. ;) Poni on kyllä älyttömän kärsivällinen, ja antaa kyllä roikkua ja riekkua selässä miten päin tahansa! Ollaan noita juttuja kokeiltu viimeksi kesällä, mutta hyvin meni. :)

Ratsastuksen jälkeen juoksutettiin vielä Vendi jolle oli kaahailun lomassa tullut hokista pieni pintanaarmu. Poni ei mitenkään arkonut jalkaa, joten huiluteltiin vedellä ja puhdistettiin betadinella. Oli poni sen näköinen että haavasta huolimatta olisi kiivennyt vielä takaperin puuhun!

P.s. "Asianmukaiset" ratsastusvaatteet johtuvat siitä, että muistelin tallikaapissani olevan ratsastusvaatteet. Noh, olinkin näköjään tainnut viedä ne kotiin pesuun…

-Lotta