Talvimaasto

Lunta lunta lunta! Saatiinhan me tänne Turkuunkin kunnon lumikerros satamaan, vaikka aluksi vaikuttikin hieman ankealta. Lähdettiinkin ihan aamusta Annin kanssa kokeilemaan uutta pohjaa ja kuvailemaan Annin uudella kameralla.

Ensin haettiin Poju ja lähdettiin maastoon. Poju tykkää paljon maastoilusta, mutta on yksin hieman arempi menijä. En taaskaan raskinut laittaa satulaa, kun Poju selvästi menee mielummin ilman. (samoin minä)

Ensin lähdettiin mäki alas pellolle ravailemaan ja ottamaan muutama laukkaspurtti. Pojun mielestä hauskempaa olisi ollut syödä menneen kesän korsia, mutta kyllä laukkapätkätkin alkoivat kiinnostaa kun vauhtiin päästiin! Vielä ei mennyt ihan hankitreenistä, mutta sitä odotellessa!

Tavoitteita vuodelle 2015

Ensinnäkin hyvää joulua kaikille! Vietin jouluni mukavasti perheen ja sukulaisten seurassa. Vähän jäi harmittamaan, etten näin lumisena ja ihana jouluna päässyt Pojua moikkaamaan, mutta saan kuitenkin lopun joululomani viettää vaikka aamusta iltaan Pojun kanssa! Joululahjaksi sain vanhemmiltani macbook air -läppärin! Tämä on aivan täydellinen bloggaamiseen, kuvien muokkaamiseen ja etenkin videoiden editoimiseen. Sain myös muutaman muun kivan lahjan.

Asiaan! Näin jälkeenpäin katsottuna jäi hieman harmittamaan, etten viimevuonna asettanut itselleni mitään selviä tavoitteita joiden saavuttamista olisi jälkeenpäin voinut seurata. En aio toistaa virhettäni, vaan aion listata viisi tavoitettani vuodelle 2015!

1. Parantaa luottamussuhdetta Pojun kanssa
Tottakai! Luottamus on mielestäni hevosen omistamisessa asian ydin, ja siinä on aina parantamisen varaa. Pojun on hankala välillä luottaa uusin ihmisiin ja asioihin tutunkaan ihmisen seurassa, ja haluaisin tuoda Pojulle turvallisuuden tunnetta.

Luottamus täytyy ansaita, ja siihen ainoa keino on vuorovaikutus. Yhteisymmärrys kehittyy tekemisen kautta, joten aion puuhailla ponin kanssa mahdollisimman paljon erilaisia asioita. Haluaisin myös tarkkailla Pojua yksin, laumassa ja tarhassa. Hevosen luonnonvaraisen käyttäytymisen tunteminen on kaiken A ja O!

2. Temppuopetus 
Ehei, älkää pelästykö! En aio opettaa Pojua hyppäämään pystyyn tms. Haluan kokeilla ponin oppimiskykyä ja samalla puuhailla rennosti maastakäsin juurikin luottamuksen parantamiseksi. Olen nyt alustavasti ajatellut hymyilemään opettamista, koska se kuullostaa suhteellisen helpolta, ja siitä on varmaan hyvä aloittaa.  Saa nyt nähdä, että tuleeko tästä mitään...

3. Keskelle "nojaus"
Yh tämä on ärsyttävintä ikinä! Etenkin laukassa ympyröillä lähden nojaamaan sisällepäin ja tämän aiheuttajaa en edes tiedä. En sitä aluksi tehnyt mielestäni ollenkaan, mutta kesän alussa moni valmentaja ja opettaja alkoi tähän kiinnittämään huomiota. Jopa oma äitini (ei tiedä lähes ollenkaan mitään ratsastuksesta) kiinnitti tähän huomiota.

Havainnollistava kuva viime kesältä

4. Käydä tunneilla säännöllisemmin

Täytyy kyllä sanoa, että melko kiittämättömällä asenteella olen suhtautunut siihen, että tallivuokraan kuuluu yksi ilmainen tunti ratsastuskoulun tunnilla. Tunneista on ollut minulle paljon hyötyä, mutta olen kovin laiska jäämään ratsastamaan pimeällä. Täytyy nyt vain ottsaa itseään niskasta kiinni ja käydä tunnilla tunnollisesti. Myös muutama yksityistunti ei olisi pahitteeksi!

5. Maastoilla enemmän
Voi että oli poni (ja omistaja) onnensa kukkuloilla kun kesällä laukattiin kilometrikaupalla ihanissa maastoissa. Nyt vaan puuttuu maastoilukaveri. Tällä hetkellä tallilta ei oikein löydy halukasta kaveria meille, mutta enköhän nyt jonkun saa mukaan lahjottua...

Kesällä Merlitzin leirillä, voi etta on ikävä!

Siinä oli! Toivottavasti piditte! :)

Sunsets

              Kuvat (c) Anni Jauhiainen

Ratsastushistoriani

(Pahoitteluni, joitain kuvia minun täytyi muokata melko kovalla kädellä)

Tätä postausta olen suunnitellut kirjoittavani blogin alkuajoista lähtien, mutta harvinaisen laiskana ihmisenä en oikein ole jaksanut tätä urakkaa aloittaa. Postaus oli kuitenkin aivan älyttömän kiva toteuttaa, varsinkin kun kuvia selaillessa tulvahti monenlaisia muistoja mieleen. Suosittelen!

Aloitin ratsastuksen vuonna 2006(?) ollessani noin 5-vuotias(?) Metsäkylän tallilla. Ihan ensimmäisistä ratsastustunneista minulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa, mutta hevosen selässä kuulemma viihdyin kovasti. Muistan vain, että opin viikonpäivät tiistain ratsastustunnin mukaan. Lempihevosiani Metsäkylästä olivat Romeo, Rusina ja Bellman.

Ratsastin Metsäkylässä puoli vuotta opetellen ratsastuksen alkeita ja hevosen hoitamista. Kaikki sujui hyvin kunnes kokeilin sen kuuluisan ensimmäisen laukkani ilman taluttajaa Romeo-ponilla. Satulavyö oli unohdettu kiristää, ja siitä seurauksena muksahdin maistelemaan kentän hiekkaa. Kieltäydyin tietenkin menemästä takaisin selkään, ja siitä lähti minun hevospelkoni. Pidin taukoa ratsastuksesta muutaman kuukauden verran kunnes löysin uimakoulukaverini kautta Tikkulan tallin. Kuten olen saattanut mainita, Tikkulassa opeteltiin asiat hevosen hyvinvoinnin kautta.

En vuoteen uskaltanut ravata ollenkaan, vaan puksuttelin silloisella lempiponillani Empulla käyntimaastoja letkan viimeisenä. Silloin pääsin takaisin ratsastuksen ja hevostelun makuun, ja uskaltauduin ensin varovasti ravin kautta laukkailemaan Tikkulassa.

Hupikisoissa. Ratsuna toimi pomminvarma Tin-Tin poni. 

Hiihtolomalla Ylläksellä oli myös pakko päästä kokeilemaan paikallista tallia.

 Vuoteen 2010 asti ratsastin kerran viikossa muutaman kaverini kanssa, ja tuntiponien seasta löytyi lempparikin! Ihastuin pienenpieneen Silver shetlanninponiin. Silver pukitti, lähti alta, juoksi kentän lankojen läpi ratsastaja selässään, kieltäytyi laukkaamasta, ravaamasta tai liikkumasta. Samaan aikaan rakastin ja hieman myös pelkäsin ponia. Halusin kuitenkin joka viikko Silveriä hoitaa ja ratsastaa ja mustelmitta ei selvitty! Yhden aivotärähdyksenkin sain Silverin ansiosta.

Noin vuoden Silveriä ratsastettuani sain kokea sen "jokaisen heppatytön suuren hetken" ja Silver myönnettiin minulle hoitoponiksi. Tätä titteliä kannoin kovin ylpeästi!

:D

Kesällä 2014 moikkaamassa poneja.

Hoidin Silveriä noin kaksi vuotta, ja ahkerana tallilla kävijänä minusta tulikin talllin omistajan luottotyttö. Mm. kesällä 2012 sain itsekseni liikuttaa liikuntaa kaipaavia hevosia jotka eivät syystä tai toisesta olleet mukana kesälaitumella muun lauman kanssa. Yksi näistä poneista oli musta shetlanninponi Trulls. Trullsin kanssa aloitin pienten esteiden loikkimisen, ja  koin myös ensimmäiset estekisani. 

*Pyyhkii hikeä otsaltaan* Samana kesänä sain myös tallin omistajalta soiton, että kesäksi on tuotu kaksi shettistä naapuritallilta ylläpitoon. Omistaja tiedusteli, että olisinko halukas vuokraamaan/puoliylläpitämään jompaa kumpaa. Noh, keräsin kimpsuni ja kampsuni ja lähdin tallille kokeilemaan! Kokeilin kumpaakin ponia, mutta kumpikaan ei oikein miellyttänyt. Olin tottunut kunnon menoon ja meininkiin, ja nämä ponit olivat melko päinvastaisia menoon ja meininkiin. Taino… kyllä molemmilla peräpää lensi shettiksiä kun olivat! ;) Halusin kuitenkin kovasti antaa vielä mahdollisuuden Klara -tammalle joka vaikutti pohjimmiltaan ihan sympaattiselta ja mukavalta. Klaran kanssa purin hammasta suurinpiirtein joka asiasta. Välillä ei kävelty ollenkaan, ja välillä taas poni vei minua ympäri maita ja mantuja. 

Palloon totuttelua

Klarasta jouduin luopumaan heti seuraavana jouluna omistajien tahtoessa ponin jouluksi kotiin. Kyllähän se silloin suretti, mutta ei Klarasta oikeastaan minulle kovin rakasta ikinä ehtinyt tulla. Kiva olisi nähdä, että mitä ponille nykyään kuuluu! Opin Klaralta paljon vastuun kantamisesta ja huolehtimisesta, eli en jättäisi kokemusta pois mistään hinnasta.

Klaran lähdettyä ratsastelin ja auttelin tunneilla satunnaisilla hevosilla. Olin edelleen tallin omistajan tärkeä apulainen, ja sainkin mm. kaviomädästä toipuneen Silverin hoidokikseni ennen kuin se pystyi palaamaan takaisin tuntikäyttöön.

  

Kesällä 2013 olin tallilla leiriavustajana ja "pihaponien" liikuttajana. Tunsin junnaavani paikoillaan, ja rupesin etsimään itselleni ylläpitoponia. Sitä kautta löysinkin Pojun, joka ihmeen kaupalla päätyi omaksi ponikseni. Nyt olen puolitoistavuotta Pojun kanssa puuhaillut, ja ne ovat olleet pienen elämäni iloisinta aikaa! Onneksi tämä iloinen aika jatkuu näillä näkymin vielä pitkään!

Ensimmäinen kuva Pojusta

Pojun eka päivä kotona!

No, mitäs piditte? Enemmän tämän tyyppisiä postauksia?

Asiaa vaille valmis

Taas alkoi tuo postaustauko senverran ahdistaa, että halusin taas tulla tänne hieman päivittelemään. Olemme nyt oikeastaan viimeiset kaksi viikkoa menty pelkästään ilman satulaa. En tiedä mistä tämä johtuu, että ilman satulaa meneminen on erityisesti nyt syksyllä tuntunut minun ja ponin mielestä mukavammalta. 

Pojulla on jo nyt aivan mahtava talvikarva! Vielä isompi kuin viimevuonna. Ei olla Pojua loimitettu kuin kunnon rankkasateella tai yöksi karsinaan ponin ollessa märkä/jos yöllä on paljon pakkasta. Rakastan paksua talvikarvaa, vaikka se saattaakin keväällä hieman kostautua...

Vielä viimeisenä asiana haluaisin tännekin ilmoitella, että nyt on taas uusi vuokraaja haussa. Vuokraajalta kriteerinä olisi taas se yli 15 vuoden ikä ja halu puuhailla monipuolisesti ponin kanssa. Rohkeasti ottamaan yhteyttä jos haluaisit/tunnet jonkun joka pystyisi ponia vuokrailemaan! :) 0406843805

Toivottavasti kohta saisin taas aikaan kunnon asiapostausta kunnon kuvien kera. Näkyillään!