Lännenratsastusta? Eh ei kiitos

Heippa ihmiset, olen ehkä löytänyt oman juttuni! Jos viikko sitten minulta olisi kysytty lännenratsastuksesta, en olisi osannut sanoa siitä juuta tai jaata. Ensimmäisenä mieleeni ehkä olisi tullut vain kaktuksia, cowboyta, lassoja, kantrimusiikkia ja länkkärihattuja. Tällä viikolla tapahtui kuitenkin jotain todella käänteentekevää. Olemme päässeet tutustumaan lajiin tarkemmin ja se on alkanut kiehtoa minua vain enemmän ja enemmän. Saumaton yhteistyö ja hevosen ja ihmisen välinen luottamussuhde ovat pitkään jo kiinnostaneet minua, mutta nyt olen ehkä löytänyt portin, jonka kautta pääsisimme niihin syvemmin käsiksi. 

Koko lännenratsastusinnostukseni lähti liikkeelle siitä, kun kyseistä lajia innokkaasti harrastava perhetuttumme tuli vierailemaan meillä ja siinä samassa pääsi talliinkin tutustumaan. Hän selitti ummet ja lammet lännenratsastuksesta, ja pikkuhiljaa omakin kiinnostukseni heräsi. Juuri silloin tallimme ainut länkkävalmentaja pyyhälsi kentälle hevosensa kanssa, ja me kysyimme häneltä lisätietoja lajista. Vastaus oli varsin kattava, ja siinä silmän räpäyksessä oltiinkin jo varaamassa ensimmäistä valmennusta!

Valmentaja suositteli meidän aloittavan maastakäsittelyllä, joka osoittaitui hyväksi päätökseksi. Ensimmäisellä kerralla aloitimme ihan perusasioista ja huomasin kuinka haastavia aivan pienetkin arkipäivän asiat olivat, kun niihin perehtyi paljon syvällisemmin ja lähti työstämään. Esimerkiksi pysähdykset, väistöt ja tiukat käännökset saattoivat olla hyvinkin hankalia kun ne teki huolellisesti miettien. Tunnilla huomasin, että minun ja Pojun kunnioitussuhde ei ole läheskään yhtä hyvä kuin olen kuvitellut, vaan monessa asiassa on paikkaamista.

Valmennuksesta jäi hyvä ja tietyllä tapaa valaistunut fiilis, ja siitä lähtien olen googlaillut vaikka mitä länkkärijuttuja ja opetellut erottamaan oikean ja väärän. En varmaankaan enää ikinä taluta Pojua samalla tavalla miettimättä jokaista virhettäni! :D Vaikka itse laji ei kiinnostaisikaan, suosittelen katsomaan netistä videoita ja perustietoa länkkäristä, koska se on aivan mahtavan näköistä!

Palaillaan taas toivottavasti länkkärin merkeissä!

Känkkäponille leikkejä

Moikka! Paljon on ehtinyt tapahtua tässä postausten välissä, mutta hyvin meillä edelleen pyyhkii! Kerran jouduttiin hälyttämään eläinlääkäri paikalle todella kovan yskimisen takia, mutta sen jälkeen suurempia ongelmia ei ole ollut. Ollaan oltu todella tyytyväisiä uuteen talliimme -kaikki on niin helppoa!

Viimeaikoina ollaan tykätty mennä puomeja ja pieniä kavaletteja, käyty maastossa, ratsastettu kaulanarulla sekä leikitty monipuolisesti maastakäsin. Ollaan leikitty paljon seuraamisleikkejä sekä Parellin seitsemää leikkiä. Poju on aina innoissaan leikeistä, joka on ihanaa huomata! Jokaisella kerralla ei heti aina jutut mene niin kuin pitäisi, mutta kovasti niitä harjoitellaan! Poju on helposti kyllästyvää tyyppiä, joten ollaan edetty melko hiljaa, ja pidetty homma kivana ja palkitsevana molemmille. Meillä onkin viimeaikoina vähän tuumailtu, että kumpi tätä menoa johtaa. Poju on muutaman kerran minulle ilmoitttanut, että maastossa kuuluu syödä ja mennä kovaa, ja kentällä saa yrittää livahtaa portin alitse jos siltä tuntuu. Välillä myös maastossa taluttelulenkeillä on kiva jyrätä taluttaja piikkipuskaan, koska tämä ponihan ei vesilammikoista kävele! Eli siis ihan tätä perus maastakäsittelyä ollaan myös koitettu harjoitella ahkerasti.

Poju on myös tällä hetkellä oikein hyvässä kunnossa! Viime talvena poni pääsi melkoon huonoon kuntoon, mutta nyt sopivalla heinämäärällä ja ympärivuotisella liikutusmahdollisuudella luulisin, että Poju tulee olemaan hyvässä kunnossa! 

Viime kevät jolloin Poju oli jo paljon paremmassa kunnossa kuin talvella, mutta silti melko surkean näköinen.

n. kuukausi sitten otettu kuva

Se oli sellainen kuulumispostaus! Palaillaan!

Loppuun vielä ihanan kesäinen kuva Tikkulasta. Ikävä tätä!

Uudessa kodissa

Tosiaan Pojulla on nyt laidunloma loppu ja ollaan siirrytty talliin. Poju siirrettiin viimeviikon sunnuntaina meitä lähelle olevalle tallille joka palvelee meitä hieman paremmin kuin edellinen talli kulkuyhteyksien ja maneesin takia. Sunnuntai iltapäivänä ihana Anni tuli mukaani seuraksi ja kuvailemaan. Liikutin ponin samana päivänä rennosti juoksuttaen ja uusissa maastoissa käppäillen. Tehtiin myös maneesissa perusvenytykset joista poni aina nauttii kovasti.

Ponin lempparivenytys!

Reippaan juoksutuksen jälkeen suunnattiin tien toiselle puolelle pellolle kävelemään. Poju ei ollut moksiskaan vieraista maastoista, ja ruoka kiinnostikin enemmän kuin eteenpäin katsominen...

Tallilla on myös maastoestepelto josta löytyy monenlaista ylitettävää. Mentiin kokeilumielessä muutama este ja Poju oli todella innoissaan! Toivottavasti kohta päästäisiin ihan kunnolla niitä kokeilemaan!

-Lotta

Pienen ponin uimakoulu

Viimeviikolla raahasin Annin ja Jennan kanssani maastoilemaan. Oli todella lämmin, ja lenkin jälkeen käytiin vilvoittelemassa meressä. Anni säi räpsittyä meistä todella kivoja kuvia!

Yritin kovasti suojella sukkiani kastumiselta ponin polskiessa eteenpäin :D

Yhdessä kohtaa Poju päätti, että vesi ei olekaan kivaa ja aallot ovat pelottavia. Tästä syystä teki poni äkillisen U-käännöksen ja lähti pinkomaan rantaan.

"Anni auta!!"

Rannalla seissyt Jenna sai nopeasti ottaa jalat alleen :D

Käytiin vielä tutkimassa niitä jänniä aaltoja sun muita hirvityksiä, niin jäi ponille hyvä mieli.

Hyvää viikonloppua!

Kaulanaruilua

//Ennen kuin kirjoitan yhtään mitään inffoan, että se muistikortti on edelleen pöytäkoneemme sisässä, joten ehkä täytyy vain hyväksyä fakta, että meidän lomakuvia ei ole tarkoitettu näytettäväksi...

Heippa kaikki pitkästä aikaa! Mitä teille kuuluu? Meille kuuluu itseasiassa oikein hyvää. Pojun lihakset jatkavat kasvamistaan ja ollaan molemmat hyvinvoivia ja reippaita. Laidun on tehnyt Pojulle ihmeitä, ja Poju on viimeaikoina ollut aivan mahdottoman mukava ja miellyttämishaluinen. Muutama päivä sitten hyvä ystäväni Anni myi minulle ajatuksen kaulanarusta. Riimulla ollaan menty paljonkin, mutta kaulanaru on ollut kiinnostuksenkohteeni jo jonkin aikaa, ja Anni alan experttinä tarjosi meille henkistä tukeaan ja kuvaustaitojaan. Myös saatiin Jenna mukaan tallille, ja vielä sitä ennen oltiin Annilla yötä ja käytiin moikkaamassa Annin vauvaponia josta lisää Annin blogissa. Kiitos ihanista päivistä!

Huomasin kuvia katsoessani, että mahani näyttää vähän hassulta, mutta se johtui leipäpaloista taskussani :D

Aamulla herätys soi jo kahdeksalta, koska ennen Pojua käytiin tosiaan moikkaamassa Pinkkiä. Heräämisen kanssa ei tullut isompia ongelmia, vaikka Jennaa saikin vähän repiä ylös... :D Pinkin hoitamisen jälkeen äiti tuli hakemaan meidät tikkulaan. Tikkulassa hinkattiin poni kunnolla puhtaaksi ja laitettiin kaulanaru paikoilleen. Meillä kaulanarun virkaa toimitti vastinhihna, joka on kuulemma lähes yhtä pätevä kuin ihan oikea cordeo. Käytiin ensin hetki apuja läpi maastakäsin, ja sitten hyppäsin selkään. Riimu oli vielä alkuverkoissa päässä ja riimunaru "ohjina" jos Poju ei apuja muistaisikaan. Hyvin sujui, ja nopeasti riimusta luovuttiin. Etenkin pysähdykset sujuivat Pojulta mallikkaasti. Uskalsin jopa olla sitä mieltä, että Poju pysähtyi kaulanarun kanssa jopa herkemmin eikä näyttänyt yhtään haittaavan, että paine kohdistuikin pään sijasta kaulan alueelle.

Jatkettiin rauhallisesti käyntiä ja ravia ympyröillä. Oikeaan kierrokseen kääntyminen oli Pojulle selvästi hankalampaa, ja istuntaa ja painoapuja saikin käyttää melko reippaasti. Pojun kääntyessä kauniisti kehuin paljon ja annoin palan leipää. Näin ensimmäisellä meidän kunnon kaulanaruilulla yritin pitää touhun mahdollisimman hauskana ja palkitsevana. Kun kääntyminen ja pysähtyminen käynnissä ja ravissa sujui moitteetta, otimme laukkaa. Laukkaa menimme vain suoraa uraa tällä kertaa. Laukassa Poju oli mukavan rento ja varman oloinen. Kaulanaruilu oli selvästi mukavaa ja hauskaa vaihtelua tavalliseen työskentelyyn.

Poju rentoutui ulkopuolisenkin silmään huomattavasti loppua kohden, koska hevonenhan herkkäsuisena eläimenä tuntee kuolaimet suussaan pitkälläkin ohjalla pienenkin ohjan liikahduksen. Vielä meillä molemmilla on hommassa paljon opeteltavaa, koska kapistus on minulle ja Pojulle melko tuntematon, tai ainakin se on ollut muutaman vuoden hyllyllä. Pojulle alkoi kuitenkin tunnin mittaan selvästi muistua mieleen vanhat jutut joka oli positiivista huomata.

Fiilikset tunnin jälkeen oli mahtavat! Oli mieletöntä ajatella, että allani oleva 300 kiloinen eläin saisi minut halutessaan pienellä liikkeellä heilautettua nuolemaan hiekkaa, mutta sen sijaan se päätti kunniallisesti minut kantaa selässään kokonaisen tunnin ja vieläpä kuunteli toiveitani suunnasta ja vauhdista, vaikka aloittelevana kaulanaruilijana apuni olivat varmasti vielä hieman epäselvät. Odotan innoissani, että pääsen oppimaan lisää kaulanarulla ratsastuksesta, sillä tämä tuntui meidän jutulta! On se älyttömän hienoa, että tätäkin ratsastustyyliä on alettu arvostamaan enemmän, sillä siinä idea on kuitenkin se, että hevonen saadaan hallittua ilman turhaa voimankäyttöä ja mahdollisimman pienellä varustuksella; tästä mä tykkään!

Rakas<3

Ratsastuksen jälkeen poni pääsi tuttuun tapaan kentälle odottelemaan, että laitan kaiken valmiiksi ennen laitumelle lähtöä. Poni päätti kierähtää selälleen jolloin hiipparoin ponin viereen rapsuttelemaan Pojua. En tiedä mikä siinä makaavassa hevosessa oikein viehättää, mutta kyllä siitä mahtava tunne tulee, kun se sama 300 kiloinen eläin päästä sinut viereensä ja painaa unisena pään syliisi. 

Tämä oli taas niitä päiviä, kun voisin kirjoittaa metripostauksia Pojun mahtavuudesta. Olen kyllä maailman ihanimman hevosen ylpeä omistaja ♥︎

P.s. Meillä oli juuri Pojun kanssa 2-vuotis hääpäivä!

Mutkia matkassa

Tosiaaaann... tultiin matkalta kotiin jo reilu viikko sitten (oli muuten älyttömän ihana reissu). Postaamaan mun piti tulla heti matkan jälkeen seuraavana päivänä, mutta kadotin muistikorttini ja sen mukana matkakuvat. Viikon kiivaan etsinnän jälkeen vihdoin löysin kortin ja innoissani rupesin korttia laittamaan koneeseen kiinni. Kumman nopeasti se sinne sujahti, ja kun katsoin tarkemmin olin työntänyt kortin epähuomiossa levyasemaan. Muistikortti on siis jossain koneemme syövereissä eikä se ole ulos tulossa! Aiomme lähipäivinä soitella jollekkin muistikorttien levyasemasta poistajalle (:D) jotta saisimme sen mahdollisimman pian yhtenä kappaleena pois, jotta pääsisin mahdollisimman pian matkasta kertomaan kuvien kera. Tässä kuitenkin muutama kännykkäkuva.

Koitan saada joku päivä tallille kuvaajan mukaan, niin voisin jossain välissä taas Pojun kuulumisia postailla. Sen verran Pojusta sanon, että herra pyöristyy kovaa vauhtia ja alkaa taas näyttää vähän terveemmältä! 

Talvikuntoon 2015

Heippa ja terveiset Muncheniin lentävästä koneesta! Lennetään nyt kymmeneksi päiväksi lomailemaan suurimmaksi osaksi Italiaan. Kaikenlaista on tapahtunut siitä, kun viimeksi tänne postasin, joten nyt hieman päivittelen kuvien kera!

Ollaan nyt muutama viikko treenattu Pojua tiukalla "treeniohjelmalla" jotta saisimme sille taas lihaksia ja paremman kunnon. Treeni on kuitenkin ollut rauhallista ja hauskaa, eikä mitään niska limassa raatamista. Pojukin on tuntunut kovasti nauttivan estetunneista ja pitkistä maastolenkeistä.

Tiistaina oli rennon mutta vauhdikkaan maastolenkin aika. Sain Jennan ja Annin mukaani, ja jo kymmenen aikaan olimme tallilla. (taino minä olin, Jenna nukkui pommiin ja Annin piti tätä lähteä skootterin kanssa herättelemään :'D) Kun Jenna ja Anni vihdoin tulivat tallille haettiin Poju laitumelta ja lähdettiin maastoon. Poju on kuulemma laitumelta haettaessa keilannut tuntilaisia kumoon ja näyttänyt heille rumaa naamaa, koska meidän poni on rakastunut! Tallille saapui pieni valkoinen 15v. arabi-tamma jonka kanssa Pojulla klikkasi heti. En sitten tiedä, että mikä tammassa niin kovasti viehätti, mutta Poju on puolustanut tammaa kuin omaa lastaan. Itsekin jouduin muutaman kerran ääntä korottamaan, kun Poju on välillä ollut ihan mahdoton!

Maastossa Poju oli todella innoissaan ja menossa koko ajan. Mentiin ensin lyhyt lenkki jossa ravailtiin ja laukattiin muutama suora ja sitten suunnattiin suurelle pellolle vähän baanailemaan. Anni otti hauskan videon jossa laukattiin täyttä vauhtia peltoa pitkin, mutta ikävä kyllä muut materiaalit ei ihan riittäneet kunnon koostevidoen tekemiseen.

Häikäsi ja hui kun näytän kalpealta!

Tarkkasilmäiset huomaa punkin Pojun nenässä!

Olin tuossa pari viikkoa sitten myös koulutunnilla! Opettajanani toimi lähellä asuva ratsastuksenopettajaksi opiskeleva Allu, joka tuntee Pojun jo ennestään. Tunnin tavoitteena oli saada Poju kulkemaan rennosti ja käyttämään selän lihaksia aktiivisemmin. Välillä Poju vääntyi jäykkänä vähän turhan tiukkaan virkkuukoukkuun, mutta tunnin lopussa pitkän kamppailun jälkeen Poju alkoi kulkemaan rennosti, ja siihen oli hyvä lopettaa. :)

 Postauksen kuvat (c) Anni Jauhiainen ja Jenna Laakso 

Hyvää juhannusta kaikille, ja luultavasti palailen parin viikon päästä matkapostauksen merkeissä! :)