Tuuppailuja + moikkaamassa poneja

Heippa! Meillä on ainakin Turussa ollut ihan tajuttoman kuuma, ja lämpömittari on hiponut kolmeakymmentä! Ratsastusksesta, tai ylipäätään liikutuksesta ei ole tullut oikeastaan mitään. Tänään kuitenkin pienenpieni tuulenviri hiukan helpotti, ja jaksoin laittaa satulankin selkään.

Jenna oli tänään päivän Turussa, ja päätettiin käydä moikkaamassa Tikkulassa vanhoja hoitoponeja. Ratsastamaan ei ikävä kyllä päästy, mutta käytiin moikkailemassa ja kuvailemassa poneja laitumella.

 Voi etta mulla oli tuota palloa ikävä! Kyseinen poni on siis ollut hoitoponini 5-vuotiaasta, ja en ole ikinä nähnyt ponia joka osaisi niin hyvin sinkauttaa ratsastajan selästään. Ei mekään seitsemän vuoden taipaleellamme ensiapureissuilta vältytty! :D Ehdottomasti heti Pojun jälkeen sellainen elämäni hevonen. Voisin ostaa tuon ponin aivan milloin vaan Pojun kaveriksi!

Kun tonne kotoisaan pikkutalliin astuu, niin meinaa kyllä itku tulla. Olen mä kuitenkin 100% Tikkulalainen ja etenkin shettisratsastaja!

Seuraavaksi suunnattiinkin Maskuun Poju liikuttamaan. Ollaan siis viimepäivinä ratsasteltu pelkästään ilman satulaa, koska tunnen itseni kamalan julmaksi laittaessani ponille painavan ja hiostavan satulan selkään näin kuumalla. Tänään kuitenkin päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni, ja laitoin satulan selkään. Vielä näyttää ratsastukseni tönköltä -taino tavallista tönkömmältä tuon jalkani takia, joten älkääs nirhatko minua omituisesta istunnastani. ;)

Heti alkukäynneissä sain patistaa ponia liikkumaan reippaammin. Väsymys on tottakai helteellä poniltakin ihan ymmärrettävää, mutta tänään ei edes ollut niin kuuma. Kadotin lyhyemmän raippani, joten varoiksi ostamani kouluraippa sai tulla tälläkertaa avuksi.

Poni toimi pidemmän raipan kanssa hyvin! Oikeastaan niin hyvin, että halusin pitää raippaa kokeilumielessä koko tunnin. Voisin ottaa vaikka kerran viikossa koulutuuppaukseen mukaan tuon pidemmän raipan. 

Otin melko nopeasti ohjat, ja aloin ravailemaan. Tein ravissa temponvaihtoja. Poju oli ilmeisesti muutaman lomapäivän takia oikein hyvin vireessä, ja lisäyksetkin sujui ilman minkäänlaisia ongelmia! Koitin hieman väistättää ponia, mutta päätin olla kerjäämättä verta nenästäni -en millään olisi noin läkähdyttävässä säässä jaksanut tapella itseppäisen poniukon kanssa. 

Oli pakko sumentaa naama :D

 

Kyllä tääkin poni venyy!

Otin kuuman ilman takia laukkaa vain muutaman kerran molempiin suuntiin. Laukassa kokeilin nopeasti muutamat vaihdot, ja muu olikin sitten pelkkää ympyrällä pyörimistä.

Loppuverkoissa Poju ei oikein malttanut, vaan innostuneena poukkoili sinne tänne. Sain ihan tosissani himmata ponia puolipidätteillä ja ympyröillä. 

Miten mulle on sattunut näin komea poni?

 ♥

 Ratsastuksen jälkeen Pojulle tuli kiire kavereiden luokse. Tuo laidun on muuten ihan älyttömän ihana, jatkuu tuonne pitkälle metsään ja on todella iso!

Tämä oli tällainen taas ehkä vähän kuvapainotteisempi postaus.

P.s. Muokkasin taas ulkoasua. Mitäs tykkäätte? :)

Kuvapostaus Komeeta-ponin ratsastuksesta

Kaverini Jenna (LINKKI BLOGIIN) omistaa perheineen lomakeskus Sieravuoren, jossa Jenna on koko kesän muutaman ponin kanssa. Sain kutsun tulla tyttöporukan voimin juhlistamamaan Jennan 15-vuotis synttäreitä. Synttärit oli ihan älyttömän hauskat ja onnistuneet, ja päästiin ratsastamaankin!

// Postauksen kuvat © Anni Jauhiainen (LINKKI BLOGIIN)

Sain alleni mukavan pienen russ-poni Komeetan, jota Jenna kuvaili supermummoksi ja melko "automaatiksi". Komeeta olikin oikein kiva ratsastaa, mutta pitkän päälle olisi varmaan vähän tylsähkö, minä kun tykkään vähän jääräpäisistä poneista! ;)

En Komeetan kanssa tehnyt oikeastaan mitään erikoista, kunhan vähän tunnustelin ja jumppailin, oli kiva päästä pitkästä aikaa pikkuponin selkään!

Tä oli ehkä mun lemppari kuva, kun molemmat näytetään niin innostuneilta -tosin taisin just tossa huutaa Annille "Hyi tällä on outo laukka" :D

Hieno mamma, mut missäköhän mun katse seikkailee…?

Tällanen tää! Toivottavasti pääsen vielä tänäkesänä Sieravuoreen, oli ihan huippupäivä!

♥ Lotta

Perheenlisäystä!

Taino, ei varsinaisesti, vaan tällainen vauveli kotiutui meille vähän aikaa sitten!

Olin korviani myöten kyllästynyt tuohon Canonin perusputkeen, (18-55) joka on oman makuuni aivan liian lyhyt zoomiltaan varsinkin hevoskuvien ottamiseen, joten puolenvuoden kotitöillä ja puolentoistatunnin myyntipuheella sain vanhemmat myöntymään. Veljeni rippijuhlatkin lähestyvät, ja lupasin ottaa kuvia vieraista ja myös veljeni rippikuvat. 

Zoomia tältä kaunokaiselta löytyy siis 18-200, joka on mulle aivan täydellinen! Vaikka kuvia haluaisi ottaa myös lähempää, ei putkea tarvitse vaihtaa sillä siinä on tosiaan myös mahdollisuus pienempään zoomaamiseen. Oon jo testaillut putkea vastapäätä asuvan keittiöön, ja näyttää toimivan! ;) 

Parempia hevoskuvia luvassa siis! :) 

Hepan selässä

Nyt ollaan turvallisesti Suomessa! Hollannin lomakuulumisia voisin mahdollisesti myös päivitellä, kun ehdin hieman toipumaan reissusta. Ponin selkään oli kuitenkin heti päästävä, ja sain kuvaajan ja apurinkin mukaan. Jalkani jonka kohtalosta kerroin tässä postauksessa on vuoroin hyvin kipeä, ja vuoroin kipu taas rauhoittuu hetkeksi. Tämä on kyllä suoraan sanottuna melko kamalaa! Melkoisessa kipulääketokkurassa vaeltelen koko ajan, enkä pysty tekemään itse melkeimpä mitään. Mutta olisihan voinut käydä paljon paremminkin, mitä sitä nyt valittamaan!

Tänään olin siis ekaa kertaa tallilla, ja sainkin paljon kyselyitä ja kummastuneita katseita. Vielä enemmän kummastuneita -suorastaan kauhistuneita katseita sain, kun laitoin kypärän päähän ja hyppäsin kyytiin. En tosiaan toista pohjetta pystynyt käyttämään, ja Poju ei kyllä todellakaan itse ajatellut kävellä reippaasti, vaan päinvastoin mateli. Menin kaikki askellajit läpi, ja tein muutaman kevyen taivutuksen. Välillä pitkän harkinnan tuloksena kevyesti puristin molemmilla pohkeilla, ja voi että mä kiljuin! Se sattui niin tuhottomasti, tuota kipua voisi verrata siihen kipuun, kun Hollannissa jalka murtui. Nostin laukan kerran, enkä laukannut kuin muutaman ympyrän -voi vitsit tuntui ihanalta laukata pitkästä aikaa!

Sain muutaman julkaisukelpoisen kuvan (muissa kuvissa suurinpiirtein makasin kaulalla, kädet pilvissä), mutta kuvien väreille tapahtui sähköpostissa jotain, eikä ole ensimmäinen kerta! Onko kenellekään muulle käynyt näin?

Kuten huomaatte, laukkapätkissä minun oli nojauduttava reippaasti eteen, ettei jalalle tulisi painoa. Toivon, ettei tämä tee haittaa istunnalleni!

Käytiin loppukäynnit tiellä, ja vastaan tuli minun ja Pojun laukkapelto. Voi kumpa saisin tämän nilkan nopeasti ja ennustetussa ajassa kuntoon. Nyt meni kesäloma hukkaan, en halua menettää viimeisiä t-paita kelejäkin! (Nyt mielessäni kuuluu 'tok tok' ääni, kukas se lääkärinkielloista huolimatta oli tänään ratsastamassa…)

Meitä kutsutaan usein samannäköisiksi, onhan meissä kieltämättä kyllä samoja piirteitä…!

Tällaista tänään, toivottavasti tykkäsitte! :)

-Lotta

Ilmoitettavaa

Heippa! Ensimmäinen ilmoitusluontoinen asia on se, että olemme siis nyt lomailemassa Hollannissa, joten siitä johtuu pieni hiljaiselo. Lähtö tuli niin nopeasti, etten ehtinyt ilmoittaa, joten pahoittelut siitä! 

Toinen ilmoitusasia on se, että lomaillessa tapahtui pieni äksidentti! Hyppelin yöllä syömästä tullessamme ja astuin vinoon, kaaduin, ja kuului aivan älyttömän iso raksahdus. Menin ilmeisesti jonkunlaiseen shokkiin, ja vaan makasin maassa sanomatta sanaakaan. Sairaalassa tilanne alkoi valjeta, ja voi kyllä mä huusinkin! Sain onneksi hyvin nopeasti hoitoa, ja superkivuliaan lääkärin tarkastuksen jälkeen meidät ohjattiin röntgeniin. Röntgenistä selvisikin, että toinen isompi luu on murtunut, pienempi poikki ja nivelsiteet rikki,  joten ja siitä johtuen sain kipsin, kepit ja ehdottoman liikuntakiellon neljäksi viikoksi. Hepan selkään ei siis ole asiaa. Olen saanut onneksi Pojun vuokraajan hoitamaan vähän useammin Pojua neljän viikon ajan, koska musta tuntuu, että höppänä ei halua tulla lähellekkään pelottavia keppejä, eikä mulla ole todellakaan mitään varaa ottaa enempää riskejä, että luut varmasti korjaantuu entiselleen. Olenkin vähän pulassa tämän kanssa, ja tarvitsisinkin Pojulle jostain ennestään tuttua liikuttajaa. Tottakai käyn ponia moikkaamassa, ja mielellään myös harjailemassa ja avustuksen kanssa juoksuttamassakin ehkä, neljä viikkoa olisi pitkä aika ilman Pojua!

Kysymys vain kuuluu; mitä blogille käy? Blogi on ja pysyy, mutta hiljaiseloa tulee ikävä kyllä olemaan. Ajattelin kyllä kertoa Pojun kuulumisia aina sillöin tällöin, joten blogi ei luultavasti tule olemaan täysin hiljainen, ja matkan jälkeen voisin kyllä tulla kertomaan heppakuulumisia Hollannista! :)

Tässä vielä muutama kännykkäkuva: