Lotta ja Poju: Hepan selässä

Nyt ollaan turvallisesti Suomessa! Hollannin lomakuulumisia voisin mahdollisesti myös päivitellä, kun ehdin hieman toipumaan reissusta. Ponin selkään oli kuitenkin heti päästävä, ja sain kuvaajan ja apurinkin mukaan. Jalkani jonka kohtalosta kerroin tässä postauksessa on vuoroin hyvin kipeä, ja vuoroin kipu taas rauhoittuu hetkeksi. Tämä on kyllä suoraan sanottuna melko kamalaa! Melkoisessa kipulääketokkurassa vaeltelen koko ajan, enkä pysty tekemään itse melkeimpä mitään. Mutta olisihan voinut käydä paljon paremminkin, mitä sitä nyt valittamaan!

Tänään olin siis ekaa kertaa tallilla, ja sainkin paljon kyselyitä ja kummastuneita katseita. Vielä enemmän kummastuneita -suorastaan kauhistuneita katseita sain, kun laitoin kypärän päähän ja hyppäsin kyytiin. En tosiaan toista pohjetta pystynyt käyttämään, ja Poju ei kyllä todellakaan itse ajatellut kävellä reippaasti, vaan päinvastoin mateli. Menin kaikki askellajit läpi, ja tein muutaman kevyen taivutuksen. Välillä pitkän harkinnan tuloksena kevyesti puristin molemmilla pohkeilla, ja voi että mä kiljuin! Se sattui niin tuhottomasti, tuota kipua voisi verrata siihen kipuun, kun Hollannissa jalka murtui. Nostin laukan kerran, enkä laukannut kuin muutaman ympyrän -voi vitsit tuntui ihanalta laukata pitkästä aikaa!

Sain muutaman julkaisukelpoisen kuvan (muissa kuvissa suurinpiirtein makasin kaulalla, kädet pilvissä), mutta kuvien väreille tapahtui sähköpostissa jotain, eikä ole ensimmäinen kerta! Onko kenellekään muulle käynyt näin?

Kuten huomaatte, laukkapätkissä minun oli nojauduttava reippaasti eteen, ettei jalalle tulisi painoa. Toivon, ettei tämä tee haittaa istunnalleni!

Käytiin loppukäynnit tiellä, ja vastaan tuli minun ja Pojun laukkapelto. Voi kumpa saisin tämän nilkan nopeasti ja ennustetussa ajassa kuntoon. Nyt meni kesäloma hukkaan, en halua menettää viimeisiä t-paita kelejäkin! (Nyt mielessäni kuuluu 'tok tok' ääni, kukas se lääkärinkielloista huolimatta oli tänään ratsastamassa…)