Ratsastushistoriani

(Pahoitteluni, joitain kuvia minun täytyi muokata melko kovalla kädellä)

Tätä postausta olen suunnitellut kirjoittavani blogin alkuajoista lähtien, mutta harvinaisen laiskana ihmisenä en oikein ole jaksanut tätä urakkaa aloittaa. Postaus oli kuitenkin aivan älyttömän kiva toteuttaa, varsinkin kun kuvia selaillessa tulvahti monenlaisia muistoja mieleen. Suosittelen!

Aloitin ratsastuksen vuonna 2006(?) ollessani noin 5-vuotias(?) Metsäkylän tallilla. Ihan ensimmäisistä ratsastustunneista minulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa, mutta hevosen selässä kuulemma viihdyin kovasti. Muistan vain, että opin viikonpäivät tiistain ratsastustunnin mukaan. Lempihevosiani Metsäkylästä olivat Romeo, Rusina ja Bellman.

Ratsastin Metsäkylässä puoli vuotta opetellen ratsastuksen alkeita ja hevosen hoitamista. Kaikki sujui hyvin kunnes kokeilin sen kuuluisan ensimmäisen laukkani ilman taluttajaa Romeo-ponilla. Satulavyö oli unohdettu kiristää, ja siitä seurauksena muksahdin maistelemaan kentän hiekkaa. Kieltäydyin tietenkin menemästä takaisin selkään, ja siitä lähti minun hevospelkoni. Pidin taukoa ratsastuksesta muutaman kuukauden verran kunnes löysin uimakoulukaverini kautta Tikkulan tallin. Kuten olen saattanut mainita, Tikkulassa opeteltiin asiat hevosen hyvinvoinnin kautta.

En vuoteen uskaltanut ravata ollenkaan, vaan puksuttelin silloisella lempiponillani Empulla käyntimaastoja letkan viimeisenä. Silloin pääsin takaisin ratsastuksen ja hevostelun makuun, ja uskaltauduin ensin varovasti ravin kautta laukkailemaan Tikkulassa.

Hupikisoissa. Ratsuna toimi pomminvarma Tin-Tin poni. 

Hiihtolomalla Ylläksellä oli myös pakko päästä kokeilemaan paikallista tallia.

 Vuoteen 2010 asti ratsastin kerran viikossa muutaman kaverini kanssa, ja tuntiponien seasta löytyi lempparikin! Ihastuin pienenpieneen Silver shetlanninponiin. Silver pukitti, lähti alta, juoksi kentän lankojen läpi ratsastaja selässään, kieltäytyi laukkaamasta, ravaamasta tai liikkumasta. Samaan aikaan rakastin ja hieman myös pelkäsin ponia. Halusin kuitenkin joka viikko Silveriä hoitaa ja ratsastaa ja mustelmitta ei selvitty! Yhden aivotärähdyksenkin sain Silverin ansiosta.

Noin vuoden Silveriä ratsastettuani sain kokea sen "jokaisen heppatytön suuren hetken" ja Silver myönnettiin minulle hoitoponiksi. Tätä titteliä kannoin kovin ylpeästi!

:D

Kesällä 2014 moikkaamassa poneja.

Hoidin Silveriä noin kaksi vuotta, ja ahkerana tallilla kävijänä minusta tulikin talllin omistajan luottotyttö. Mm. kesällä 2012 sain itsekseni liikuttaa liikuntaa kaipaavia hevosia jotka eivät syystä tai toisesta olleet mukana kesälaitumella muun lauman kanssa. Yksi näistä poneista oli musta shetlanninponi Trulls. Trullsin kanssa aloitin pienten esteiden loikkimisen, ja  koin myös ensimmäiset estekisani. 

*Pyyhkii hikeä otsaltaan* Samana kesänä sain myös tallin omistajalta soiton, että kesäksi on tuotu kaksi shettistä naapuritallilta ylläpitoon. Omistaja tiedusteli, että olisinko halukas vuokraamaan/puoliylläpitämään jompaa kumpaa. Noh, keräsin kimpsuni ja kampsuni ja lähdin tallille kokeilemaan! Kokeilin kumpaakin ponia, mutta kumpikaan ei oikein miellyttänyt. Olin tottunut kunnon menoon ja meininkiin, ja nämä ponit olivat melko päinvastaisia menoon ja meininkiin. Taino… kyllä molemmilla peräpää lensi shettiksiä kun olivat! ;) Halusin kuitenkin kovasti antaa vielä mahdollisuuden Klara -tammalle joka vaikutti pohjimmiltaan ihan sympaattiselta ja mukavalta. Klaran kanssa purin hammasta suurinpiirtein joka asiasta. Välillä ei kävelty ollenkaan, ja välillä taas poni vei minua ympäri maita ja mantuja. 

Palloon totuttelua

Klarasta jouduin luopumaan heti seuraavana jouluna omistajien tahtoessa ponin jouluksi kotiin. Kyllähän se silloin suretti, mutta ei Klarasta oikeastaan minulle kovin rakasta ikinä ehtinyt tulla. Kiva olisi nähdä, että mitä ponille nykyään kuuluu! Opin Klaralta paljon vastuun kantamisesta ja huolehtimisesta, eli en jättäisi kokemusta pois mistään hinnasta.

Klaran lähdettyä ratsastelin ja auttelin tunneilla satunnaisilla hevosilla. Olin edelleen tallin omistajan tärkeä apulainen, ja sainkin mm. kaviomädästä toipuneen Silverin hoidokikseni ennen kuin se pystyi palaamaan takaisin tuntikäyttöön.

  

Kesällä 2013 olin tallilla leiriavustajana ja "pihaponien" liikuttajana. Tunsin junnaavani paikoillaan, ja rupesin etsimään itselleni ylläpitoponia. Sitä kautta löysinkin Pojun, joka ihmeen kaupalla päätyi omaksi ponikseni. Nyt olen puolitoistavuotta Pojun kanssa puuhaillut, ja ne ovat olleet pienen elämäni iloisinta aikaa! Onneksi tämä iloinen aika jatkuu näillä näkymin vielä pitkään!

Ensimmäinen kuva Pojusta

Pojun eka päivä kotona!

No, mitäs piditte? Enemmän tämän tyyppisiä postauksia?