Hääpäivä

Hellou! Tänään onkin suuri päivä mulle ja Pojulle, nimittäin jo vuosi yhdessä! Vuosi on melko pitkä aika 13-kesäisen elämästä, ja vaikka on ollut mahtavia kokemuksia matkan varrella, haluaisin kuitenkin eniten painottaa sitä ihanaa ja tavallista arkea mitä olen saanut elää Pojun kanssa. Ihanaa on pitkän koulupäivän jälkeen vetää toppahousut päälle, villapipo silmille ja suunnata tallille liikuttamaan, ruokkimaan ja siivoamaan. 

Ennen läksyjen teko ja kokeisiin luku on aina ollut hieman huolimattomia. Kun Poju tuli, minulle tuli selvät rutiinit, että koulun jälkeen menen tallille, ja illalla keskitytään pelkästään  koulunkäyntiin. Neljän tunnin ulkoilun jälkeen oppi jäi paremmin päähänkin, ja mihinkään ei ollut kiire. Syksy mulla meni koulussa paremmin kuin koskaan, ja sama jatkui keväällä. 

Olen myös Pojun kautta saanut muutaman uuden hyvän kaverin; Jennan, Annin ja Saran. Jennan olin tuntenut jo jonkin aikaa, mutta meistä tuli hyvin läheiset kun lähes joka päivä ratsastetaan yhdessä, ja käydään valmennuksissa yhdessä. Anniin ja Saraan tutustuin helmikuussa muuttaessamme Inkisille. Vaikka Annikin on muuttanut pois Inkisiltä, luulen, että yhteys kuitenkin säilyy! Tallilla on muutenkin aina ihmisiä jonka kanssa voi pysähtyä juttelemaan.

En piittaa kilpailemisesta, ja muutenkin ratsastaminen ei ole ikinä ollut mulle mitenkään erikoisen tärkeää, kaikkein tärkeintä on, että Pojulla on mukavaa ja se on terve. Jos mahdollisesti joskus kasvan Pojulle liian pitkäksi, se jää sitten ihan vain parhaaksi ystäväkseni. Myyntiin en ikinä sitä tahdo enää laittaa, se on vaihtanut kotia jo tarpeeksi ja jos poni joskus sairastuu pahasti, on minulta velvollisuus päästää se kivuistaan vihreämmille niityille. 

Poju on sellainen poni, joka tarvitsee toimiakseen luottamuksen -riuhtomalla ja huutamalla ei tätä ponia saa toimimaan millään. Juuri viikko sitten tallinomistaja soitti, että voisinko tulla hakemaan ponin vaihtamaan laidunta, kun ei anna tallinomistajille tai tallityöntekijöille kiinni. Lähdin matkaan, ja tuntui mahtavalta, kun perillä poni lampsi vastaan ja antoi kiinni -mutta näin ei ollut tosin aivan alkuaikoina!

Olen pahoillani tekstin sekavuudesta, se oli pelkkää tajunnanvirtaa. Nyt täytyy lähteä juhlistamaan porkkanapussin kera tallille ! 

-Lotta