Rakennekuvavertailua ja paluu varusteettomaan ratsastukseen

Heippa ja hyvää pääsiäistä! Kevään tulo on antanut mulle paljon energiaa ja motivaatiota ratsastaa ja postailla blogiin aktiivisemmin. Pidentyneet päivät ovat myös vaikuttaneet Pojuun positiivisesti, ja herralla tuntuu löytyvän loputtomiin energiaa. Etenkin maastoon ja pelloille Poju on hinkunut tavallista enemmän ja monen peräkkäisen maastopäivän jälkeenkin Poju aina kentälle kävellessä lähtee hinautumaan metsien suuntaan. Tämä on tietenkin loppujenlopuksi kiva asia, koska maastoilu on munkin lempipuuhaa.

Viime tiistaina Anni ja Kerttu hurauttivat skoottereillaan seurakseni tallille. Suunnitelmissa oli tehdä paluu varusteettomaan ratsastukseen, ja saatiinkin aika hyvin kerrattua vanhoja asioita. Anni otti meistä taas hurjan kivoja kuvia, joten kuvista isot kiitokset Annille.

Maneesissa oli aluksi toinenkin tallilainen liikuttamassa hevostaan, joten sen takia pidettiin riimua hätäjarruna. Poju ei myöskään aluksi ollut ohjattavuudeltaan paras mahdollinen, joten ajateltiin, että näin on parempi kolareiden välttämiseksi. Toisen ratsukon ollessa maneesissa testailin kääntymistä, pysähtymistä sekä suunnan vaihtamista ja kieltämättä avut olivat päässeet hieman unohtumaan pitkän tauon jälkeen sekä ratsastajalta että ponilta.

Poju tuppaa aina jännittämään hieman kun maneesissa on muita hevosia, joten toisen ratsukon lähdettyä poni rentoutui ja oli huomattavasti helpompi ratsastaa. Ollessani täysin varma ponista uskaltauduimme ottamaan ylimääräiset vempeleet pois ja ratsastamaan pelkällä narulla. Poju jatkoi hienoa käyttäytymistään ja sai taas olla ylpeä!

Uskaltauduin päästämään kädet irti!

Luotettavaksi tuota ponia kyllä voi kutsua. Se on myös äärimmäisen kiltti ja omaa hyvän tilannetajun. Välillä pääsee unohtumaan, kuinka onnekas olenkaan saadessani käyttää Pojusta nimikettä 'oma poni'. Tällaisien ratsastuskertojen jälkeen päällimäisenä on aina mielessä onnellisuus ja kiitollisuus.

Voi apua kun näyttää niin nuorelta!

Innostuimme vielä ennen loppuverkkoja ottamaan parit reippaammat laukat, ja Poju oli mielettömän innoissaan!

Loppuverkkojen ja monien halien jälkeen pyysin Annia vielä vertailun vuoksi ottamaan parit rakennekuvat. Olisi hyödyllistä, jos Pojusta tasaisin väliajoin saisi jonkun nappaamaan parit kuvat, niin aina saisi vertailtua. Postausta varten kävin kaivamassa vanhoja kuvia viime keväältä, ja ne on kyllä ikävää katsottavaa.

Poju viime vuonna tähän aikaan (voi kauhee...)

Poju kesälaitumien jälkeen syksyllä

Poju nyt

Rakennekuvat eivät oikein onnistuneet, ja kuvat vääristävät hiukan. Todellisuudessa Poju on syksyn jälkeen kerännyt todella paljon uusia lihaksia ja näyttää tällä hetkellä aika kivalta. Nyt yritämme monipuolisten harjoituksien ja pitkien maastolenkkien avulla pitää hyvää kuntoa yllä.

Miten niin karvanlähtöaika?

Jatkossa yritetään aktiviisemmin harrastaa varusteetonta ratsastusta, koska se on todella palkitsevaa ja joka kerralla oppii jotain uutta. Toivottavasti saadaan usein kuvaaja mukaan, niin voi blogiinkin päivitellä kuvien kera.