Poitsu täällä!

Lotta tuli tänään Amerikasta asti Suomeen lomailemasta, yli vuorokauden valvomisen jälkeen tänne tallille minua katsomaan! Hullua sanon minä... Noh, ehkä olenkin vain niin ihana! ;) 

Tallilta tultuaan Lotta rojahti suoraan sängynpohjalle, ja pestasi minut näppistä käyttämään. 

Lotan ollessa Amerikassa, minua hoiti Lotan kaveri Oona. Ikävä kyllä säät olivat melko huonot, ja ei maastoilemaankaan voinut lähteä. :( Höh! Oona kyllä piti minusta hyvää huolta. :) Ei sillä että minusta pitäisi huolehtia, olenhan iso ja vahva ponipoika!! ;)

Olin ollut vähän känkkäränkkä viimeaikoina, etenkin kun minua tultiin tarhasta hakemaan. Sen takia Lotalle tulikin huoli, ja pikapikaa se tulikin tänne minun luokseni. Hörähdellen tulin kuitenkin portille kun minua tultiin hakemaan. Taisin olla vain väsynyt! Varmuuden vuoksi Lotta kuitenkin kokeili jalkoja, venytteli ja hieroi selkääni jumien varalta. PAH! 

Tallissa minua odotti kiva yllätys, nimittäin vähän kesken jääneet aamuheinät! Niitä tyytyväisenä rouskutellessani Lotta harjasi minut valmiiksi. Kun Lotta sai minut harjattua, lähdettiin tyhjään maneesiin liinan päässä. Ensin juoksenneltiin ihan vierekkäin, ja sitten kun Lotta väsyi itse juoksemaan, mentiin juoksuttaen. Lotta sanoo aina että se on "Tehokas liikuntamuoto". Höh! 

Aluksi juoksuttaessa riehuin kuin pieni varsa, ja Lotan piti laittaa raippa syrjään. Sihisemällä ja suhisemalla Lotta sai minut jopa laukkaamaan! Olen niiiin taitava pieni poni! Kun suostuin ravailemaan nätisti ja "letkeästi", ruvettiin harjoittelemaan vierellä kävelemistä. Minulle on aina vähän hakusessa, että missä pitäisi kävellä.  Lotta onkin ottanut sen meidän yhteiseksi tavoitteeksi että minä opin kiinni tai vapaana, että kävelen aina ihmisen rinnalla. Aina välillä jään laahustamaan taakse tai lähden hirveää vauhtia taluttajan eteen! Se on kuulemma rasittavaa... Hyvin minä sen jo osaan! 

Minä ja Lotan äiti maneesissa. Me ollaan kavereita! :) 

Touhuilujen jälkeen Lotta vei minut sisälle. Aina maneesista tullessa syyllistyn tuohon ratsastajan edellä ryntäilyyn, kun tiedän mikä minua odottaa; MÖSSÖT! <3

Ahh.. Minä niin rakastan sitä! Vaikka olen hyvin kiltti poni, niin kun minulla on mössöt edessä minua ei kiinnosta kuka tai mikä on välissä. Sinne on päästävä!! 

Tältä näytän kun kuulen mössöjen rapinan! 

Samalla kun söin, Lotta laittoi minulle yöpuvun päälle. Lotan mielestä minulle pitäisi ostaa uusi yökkäri, kun tämä vanha on vähän huonokuntoinen jo. Minulle kelpaa hyvin tällainen vähän käytössä pehmentynyt, en halua mitään uuden karheaa! Lotta juttelikin jotain ensi kuun Horse Fair messuista, ja että sieltä voisi kuulemma katsoa minulle loimea. Ei kuulemma tosin ollut aivan varma, että jaksaako Helsinkiin asti lähteä. 

Lotasta kuulemma tuntuu aina kamalalta jättää minut yksikseen talliin. "Onneksi" naapurin suokkivarsa estää minua ottamasta nokosia ja pitää minua kopistelemalla hereillä. Voi noita nuoria...

No, mutta ensikertaan sitten! Huomenna minulla onkin hieroja jonka sain joululahjaksi, eli vapaapäivä tiedossa. Jippii! 

Pusuin: Poju