Pojun koeratsastus

Nyt joulukuun kunniaksi sain idean kertoa vähän Pojun koeratsastuksesta ja sen muusta tulemisesta ja ensimmäisistä päivistä.

Siis, ennen Pojua olimme käyneet katsomassa yhtä toista ruunaa josta kuulimmekin vasta paikanpäällä että olikin entinen ravuri eikä nosta laukkaa ja pelkää esteitä… Kokeilin kuitenkin ja ei oikein tuntunut oikealta! Lähdettiin siis tyhjin käsin takaisin kotiin.

Kesällä olimme lomamatkalla Ranskassa, ja saimme äitini työkaverilta vinkkiä Pojusta, ja soitettiinkin sinne heti. Sovimme ajan koeratsastukselle ja loppuaika Ranskassa oli ihan hirveää, olisin jo halunnut Suomeen! Katselin vanhoja kuvia ja videoita Pojun entisten omistajien blogeista ja oli varmaan ihan älyttömän ärsyttävää kuunnella sanaa "Poju" joka välissä kun emme silloin olleet edes ihan kunnolla ostamassa hevosta, katselimme enimmäkseen ylläpitohevosia.

Kun vihdoin ja viimein koitti koeratsastus päivä, jännitin ihan hirveästi! Kurvasimme pihaan ja saimme heti lähteä laittamaan Poitsua kuntoon. Kirkkaimmin muistan sen, että siellä oli kärpäsiä ihan hirveästi! Koko koeratsastus meni ihan mönkään! Näytin varmaan ihan hirveän jännittyneeltä ja tönköltä siellä selässä, mutta ratsastus Poitsun kanssa oli ihanaa! Ratsastuksen jälkeen veimme Pojun talliin ja harjailimme sitä hetken. Äitikin tuli katsomaan Pojua. Kun kuulimme että Pojua ei anneta ylläpitoon, ajattelin että "Jaa, ei kannata edes yrittää kinuta tota kun vastaus on tietenkin kieltävä" mutta automatkalla juttelimme kokoajan äidin kanssa kuinka mukava ja söpö Poju oli!

Noin viikkoa myöhemmin istuin parvekkeella lukemassa, kun äiti tuli sinne ja sanoi "Mulla on sulle huonoja uutisia…susta tulee ponin omistaja!" Mulle tuli ihan hirvee shokki ja juoksin ympäri taloa yrittäen tajuta sitä! Se oli niin käsittämätöntä, kun olen pienestä pitäen halunnut omaa ponia! Jäljellä oli vielä eläinlääkärintarkastus, jossa pelkäsin kuollakseni että Pojulla on joku kamala kasvain ja sitä ei voidakkaan myydä. Mutta eläinlääkärin mukaan Poju oli "erittäin hyväkuntoinen ikäisekseen".

Näyttääpäs Poju pilkkuiselta...

Odotin Pojun saapumispäivää niin paljon, että nukuin puolet päivistä, koska nukkuessa aika menee nopeammin. Hypin seinille ja selailin hööksin kuvastoja! Kun Pojun saapumispäivä koitti, menin yhdeksältä aamulla tallille, ja laitoin kaiken kuntoon Pojun saapumista varten.  Muistan niin selvästi sen hetken, kun näin kulman takaa saapuvan trailerin jossa minun oma ponini matkusti!

Poju vietiin ensin tarhaan, ja sitten illalla talliin. Poju ystävystyi heti nykyisen parhaan kaverinsa pikkuponi Pluton kanssa.

Siitä päivästä lähtien Poju on ollut mun kallein aarteeni enkä ikipäivänä aio päästää siitä irti ! <3

//Anteeksi jos postaus oli sekava/tylsä/lyhyt, kirjoiin kauhealla kiirellä ennen kouluun lähtöä!