Ratsastushistoriani

(Pahoitteluni, joitain kuvia minun täytyi muokata melko kovalla kädellä)

Tätä postausta olen suunnitellut kirjoittavani blogin alkuajoista lähtien, mutta harvinaisen laiskana ihmisenä en oikein ole jaksanut tätä urakkaa aloittaa. Postaus oli kuitenkin aivan älyttömän kiva toteuttaa, varsinkin kun kuvia selaillessa tulvahti monenlaisia muistoja mieleen. Suosittelen!

Aloitin ratsastuksen vuonna 2006(?) ollessani noin 5-vuotias(?) Metsäkylän tallilla. Ihan ensimmäisistä ratsastustunneista minulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa, mutta hevosen selässä kuulemma viihdyin kovasti. Muistan vain, että opin viikonpäivät tiistain ratsastustunnin mukaan. Lempihevosiani Metsäkylästä olivat Romeo, Rusina ja Bellman.

Ratsastin Metsäkylässä puoli vuotta opetellen ratsastuksen alkeita ja hevosen hoitamista. Kaikki sujui hyvin kunnes kokeilin sen kuuluisan ensimmäisen laukkani ilman taluttajaa Romeo-ponilla. Satulavyö oli unohdettu kiristää, ja siitä seurauksena muksahdin maistelemaan kentän hiekkaa. Kieltäydyin tietenkin menemästä takaisin selkään, ja siitä lähti minun hevospelkoni. Pidin taukoa ratsastuksesta muutaman kuukauden verran kunnes löysin uimakoulukaverini kautta Tikkulan tallin. Kuten olen saattanut mainita, Tikkulassa opeteltiin asiat hevosen hyvinvoinnin kautta.

En vuoteen uskaltanut ravata ollenkaan, vaan puksuttelin silloisella lempiponillani Empulla käyntimaastoja letkan viimeisenä. Silloin pääsin takaisin ratsastuksen ja hevostelun makuun, ja uskaltauduin ensin varovasti ravin kautta laukkailemaan Tikkulassa.

Hupikisoissa. Ratsuna toimi pomminvarma Tin-Tin poni. 

Hiihtolomalla Ylläksellä oli myös pakko päästä kokeilemaan paikallista tallia.

 Vuoteen 2010 asti ratsastin kerran viikossa muutaman kaverini kanssa, ja tuntiponien seasta löytyi lempparikin! Ihastuin pienenpieneen Silver shetlanninponiin. Silver pukitti, lähti alta, juoksi kentän lankojen läpi ratsastaja selässään, kieltäytyi laukkaamasta, ravaamasta tai liikkumasta. Samaan aikaan rakastin ja hieman myös pelkäsin ponia. Halusin kuitenkin joka viikko Silveriä hoitaa ja ratsastaa ja mustelmitta ei selvitty! Yhden aivotärähdyksenkin sain Silverin ansiosta.

Noin vuoden Silveriä ratsastettuani sain kokea sen "jokaisen heppatytön suuren hetken" ja Silver myönnettiin minulle hoitoponiksi. Tätä titteliä kannoin kovin ylpeästi!

:D

Kesällä 2014 moikkaamassa poneja.

Hoidin Silveriä noin kaksi vuotta, ja ahkerana tallilla kävijänä minusta tulikin talllin omistajan luottotyttö. Mm. kesällä 2012 sain itsekseni liikuttaa liikuntaa kaipaavia hevosia jotka eivät syystä tai toisesta olleet mukana kesälaitumella muun lauman kanssa. Yksi näistä poneista oli musta shetlanninponi Trulls. Trullsin kanssa aloitin pienten esteiden loikkimisen, ja  koin myös ensimmäiset estekisani. 

*Pyyhkii hikeä otsaltaan* Samana kesänä sain myös tallin omistajalta soiton, että kesäksi on tuotu kaksi shettistä naapuritallilta ylläpitoon. Omistaja tiedusteli, että olisinko halukas vuokraamaan/puoliylläpitämään jompaa kumpaa. Noh, keräsin kimpsuni ja kampsuni ja lähdin tallille kokeilemaan! Kokeilin kumpaakin ponia, mutta kumpikaan ei oikein miellyttänyt. Olin tottunut kunnon menoon ja meininkiin, ja nämä ponit olivat melko päinvastaisia menoon ja meininkiin. Taino… kyllä molemmilla peräpää lensi shettiksiä kun olivat! ;) Halusin kuitenkin kovasti antaa vielä mahdollisuuden Klara -tammalle joka vaikutti pohjimmiltaan ihan sympaattiselta ja mukavalta. Klaran kanssa purin hammasta suurinpiirtein joka asiasta. Välillä ei kävelty ollenkaan, ja välillä taas poni vei minua ympäri maita ja mantuja. 

Palloon totuttelua

Klarasta jouduin luopumaan heti seuraavana jouluna omistajien tahtoessa ponin jouluksi kotiin. Kyllähän se silloin suretti, mutta ei Klarasta oikeastaan minulle kovin rakasta ikinä ehtinyt tulla. Kiva olisi nähdä, että mitä ponille nykyään kuuluu! Opin Klaralta paljon vastuun kantamisesta ja huolehtimisesta, eli en jättäisi kokemusta pois mistään hinnasta.

Klaran lähdettyä ratsastelin ja auttelin tunneilla satunnaisilla hevosilla. Olin edelleen tallin omistajan tärkeä apulainen, ja sainkin mm. kaviomädästä toipuneen Silverin hoidokikseni ennen kuin se pystyi palaamaan takaisin tuntikäyttöön.

  

Kesällä 2013 olin tallilla leiriavustajana ja "pihaponien" liikuttajana. Tunsin junnaavani paikoillaan, ja rupesin etsimään itselleni ylläpitoponia. Sitä kautta löysinkin Pojun, joka ihmeen kaupalla päätyi omaksi ponikseni. Nyt olen puolitoistavuotta Pojun kanssa puuhaillut, ja ne ovat olleet pienen elämäni iloisinta aikaa! Onneksi tämä iloinen aika jatkuu näillä näkymin vielä pitkään!

Ensimmäinen kuva Pojusta

Pojun eka päivä kotona!

No, mitäs piditte? Enemmän tämän tyyppisiä postauksia?

Asiaa vaille valmis

Taas alkoi tuo postaustauko senverran ahdistaa, että halusin taas tulla tänne hieman päivittelemään. Olemme nyt oikeastaan viimeiset kaksi viikkoa menty pelkästään ilman satulaa. En tiedä mistä tämä johtuu, että ilman satulaa meneminen on erityisesti nyt syksyllä tuntunut minun ja ponin mielestä mukavammalta. 

Pojulla on jo nyt aivan mahtava talvikarva! Vielä isompi kuin viimevuonna. Ei olla Pojua loimitettu kuin kunnon rankkasateella tai yöksi karsinaan ponin ollessa märkä/jos yöllä on paljon pakkasta. Rakastan paksua talvikarvaa, vaikka se saattaakin keväällä hieman kostautua...

Vielä viimeisenä asiana haluaisin tännekin ilmoitella, että nyt on taas uusi vuokraaja haussa. Vuokraajalta kriteerinä olisi taas se yli 15 vuoden ikä ja halu puuhailla monipuolisesti ponin kanssa. Rohkeasti ottamaan yhteyttä jos haluaisit/tunnet jonkun joka pystyisi ponia vuokrailemaan! :) 0406843805

Toivottavasti kohta saisin taas aikaan kunnon asiapostausta kunnon kuvien kera. Näkyillään!

Talvihorroksessa

Heippa! Taas pitää pahoitella… Taisi olla meidän blogin pisin tauko ikinä! Toistaiseksi olen nyt ainakin taas täällä, saa nähdä miten talvi ja koulukiireet vaikuttaa bloggaamiseen. Myös materiaalipula on ollut kova, mutta tänään se asia korjaantui! Pitkästä aikaa sain rakkaan ystäväni Annin seuraneidiksi ja kuvailemaan. Tunnetusti Anni ottaakin aina mahtavia kuvia ja videoita, eikä tälläkään kerralla joutunut pettymään!

Oli oikein nätti sää, joten päätimme lähteä maastoon ilman satulaa. Pojua harjaillessani kerroin Annille Pojun mieltymyksestä klassiseen musiikkiin (kyllä, klassiseen musiikkiin) ja näytin Annille miten poni reagoi Pojun "lempikappaleen" alkaessa soimaan. Anni innostui kappaleesta kovasti, ja päätti kuvata meistä videopostausta. Myöhemmin videota muokkaillessani päätin laittaa musiikin soimaan taustalle. Nyt siis videopostauksessa soi taustalla Pojun tämänhetkinen lempi kappale. ;)

LINKKI VIDEOON

Videosta en valitettavasti saanut kovin pitkää, mutta tuossa on meidän maastolenkki aika hyvin tiivistettynä. Anni myös räpsi muutaman kuvan, joista valitsin tätä postausta täydentämään muutaman.

Poju sai haistella Annin eväskahvia

-Lotta

HIHS -fiilikset, pomppusunnuntai ja ostosten esittelyä

Heippa! Täällä postailee hyvin väsynyt, mutta onnellinen tyttö. Takana mahtava viikonloppu Helsingissä hevosmessuilla. Rahaa taas paloi varusteisiin sun muuhun hömppään taas odotettua enemmän, mutta löysin paljon tarpeellista tavaraa enimmäkseen Pojulle.


Lauantai aamuna Jenna tuli meille aamulla aikaisin, ja sieltä matka jatkui juna-asemalle. Vastassa meitä odotti Anni jota en ole nähnyt hurjan pitkään aikaan! Junassa tunnit kuluivatkin suurimmaksi osaksi kuulumisia vaihtaessa. Missään vaiheessa ei meno -eikä tulomatkalla tullut tylsää!

Saapuessamme Helsinkiin lähdimme tohkeissamme juosten suunnistamaan kohti jäähallia. Matka oli muutaman kilometrin mittainen, joten saatiin siinä mukava aamulenkki tehtyä. Paikan päällä ehdittiin juuri katsomaan Sophia Backlundin kouluohjelmaa.

Kamerani on mieltynyt selvästi kouluratsastuskilpailuiden kuvaamiseen. Estekisojen aikana kamera ei suostunut yhteistyöhön ollenkaan, mutta koulukisoista tuli muutama ihan hyväkin otos!

Koulukisojen loputtua lähdimme kiertelemään expoon ja muille kojuille. Tungosta oli niin kamalasti, että päätettiin lähteä takaisin katsomoon ja tulla takaisin myöhemmin, kun ei edes henkeä saanut. Areenalla alkoi kohtapuolin jo estekisat joita oltiin innolla seuraamassa. Ei kukaan olla mitenkään perehdytty kilpaileviin ratsukoihin, mutta kyllä me kovasti Anna-Julia Kontiota kannustimme. Oli myös jännä nähdä, että kilpailuissa oli ratsukoita mm. Brasiliasta ja Australiasta joilla oli aivan erilaiset hevoset ja ratsastustyyli. Kilpailuiden loppupuolella osasimme jo jotenkin arvata ratsastustyylin perusteella, että mistä maasta he olivat kotoisin.

♥♥♥

Lähdettiin pitkän päivän jälkeen laahustamaan takaisin rautatieasemalle. Perillä Turun rautatieasemalla äiti oli meitä vastassa, ja tytöt tuli meille yöksi. 

Unet jäivät hieman vähäisiksi, mutta aamulla lähdettiin taas painelemaan tallille omat hepat hoitamaan. Hevosia harjatessamme pidimme pidimme taas mietintätuokiota päivän 'teemasta'. Innostuttiin pitkästä aikaa kasaamaan kentälle muutama kavaletti ja yksi este. Tarkoituksena oli taas vain vähän tunnustella ja jumppailla, mutta Poju ja Vendi kovasti touhusta innostui, niin saatiinkin aikaan kunnon hyppytunti!

Poju oli alusta lähtien mukavan reipas ja kivasti kuulolla, varsinkin kun kavaletit tulivat kuvioihin. Perusteellisten alkuverkkojen jälkeen rupesin tulemaan kavaletteja molempiin suuntiin. Kyllä huomasi, ettei ratsastaja ollut pitkään aikaan hypännyt, kun tuli aivan myöhässä ja raajat pyöri siellä sun täällä. Yli kuitenkin päästiin! Anni oli mukana kuvailemassa ja suostui hieman korjailemaan asentoanikin välillä. Vinousongelmani tuli ilmi myös esteille, ja jo ponnistusvaiheessa lähdin kääntämään lantiotani vinoon. Oliskohan kenelläkään vinkkejä, että miten saisin istuttua suorassa kaartamatta lantiotani jommalle kummalle sivulle? 

Poni oli innoissaan ! 

Olin poniin oikein tyytyväinen! Tuota yllä olevaa pikkukieltoa lukuun ottamatta mentiin yli täysin epäröimättä! Ihanaa, kun vanhalla ukolla riittää vielä innostusta hyppimiseen!

Huomasiko joku jo ylemmistä kuvista Pojun uudet vaatteet? Estehevosten varustuksesta inspiroituneena  laajensin Pojun tyyliin mukaan kirkkaan vihreät suojat ja mustan glitter satulahuovan. Kaikista Pojun "asukokonaisuuksista" tämä on ehdoton suosikki! Etu -ja takasuojat sain yhteensä 45€ ja huovan kolmella kympillä! Molemmat ovat Horzen joten luulisin, että laatu kestää! 

Anni ja Jenna myös ostivat minulle messuilta maailman parhaan syntymäpäivälahjan; Hv polon fleecehupparin jota kuolasin aiemmin. Huppari on niiin lämmin!<3 Kiitos vielä!

-Lotta

Cityponit -ja ratsastajat vauhdissa!

Heippa! Tänään huonosti nukutun yön jälkeen lähdimme Oonan ja Jennan kanssa tallille. En vieläkään totu siihen, että tallimathoihin tarvitsee varata vain kymmenisen minuuttia! Koulussakin käyrä on kääntynyt ylöspäin kun kouluun ehtii keskittyä kunnolla. 

Tallille saavuttuamme haimme karvakasamme tarhasta. Yö oli ollut kuiva, joten jalatkin olivat puhtaat. Hyvä alku! Laittelimme poneja rauhassa kuntoon pohtien tämänpäiväistä ohjelmaa. Sain idean lähteä pienen matkan päähän Haarlan k-kaupalle. Pitkien pohdiskelujen ja sileällä tunnustelun jälkeen lähdimme matkaan! 

Jouduimme muutaman kerran ylittämään vilkkaan tien jonka ajaksi tulimme aina tottakai alas, mutta muuten molemmilla pysyi koko matkan peput tiiviisti satulassa! (edistystä...) 

Saimme paljon hymyjä ja vilkutuksia, mutta mikään ei vetänyt vertoja vanhainkodin edessä ulkoilevan mummon hymylle ja vilkutukselle. Varsinainen päivän piristys! <3 Toivottavasti mekin saimme edes muutaman päivän piristymään. Olimme varmasti erikoinen näky haarlan k-marketin parkkipaikalla töröttäessämme! 

Poni käyttäytyi sivistyneesti, mutta samalla oli utelias kuin pieni varsa. Kovasti nuuhkittiin liikennemerkkejä, ja viemärit oli Pojulle aivan ylitsepääsemätön este.

Mukana juoksi myös Oona, jota saamme kiittää muutamista kuvista mitä Oona matkan aikana napsi.