Syysmasennus?

Se varmaan jokaiselle hevostelialle tuttu syysmasennus on näköjään iskenyt minuun ja poniinkin! Ratsastaminen ei suju, kenttä on märkä, sähkökatkokset vaivaa, poni on likainen jne...

Poni pari päivää sitten... 

Tänään totesin syysmasennuksen iskeneen, kun hyvillä mielin lähdin estetunnille. Ensimmäiset pomput meni ihan hyvin, vähän arastellen. Sitten ruvettiin korottamaan esteitä n. 80cm korkeiksi ja nekin menivät hyvin KUNNES nostettiin 85cm josta ei poni meinannut mennä yli ollenkaan! Mentiin varmaan 10-kertaa samaa estettä ja aina vain ohi. Kun lopulta pääsimme onnistuneesti yli, päätimme jättää 85cm esteen kokonaan pois, ja keskittyä vielä vähän pienempiin esteisiin.

Meillä oli pitkällä sivulla kahden esteen sarja, jota aikaisemmin oltiin hypätty täysin ongelmitta, ja ensimmäinen este menikin ihan hyvin ja seuraavallekin esteelle poni lähti nätisti ja poni lähti ponnistamaan ja minä nousin esteistuntaan... ja tumps! Tulee kielto ja poni lähtee pukitellen kiitolaukkaamaan kohti kentän toista päätä minä iloisesti kaulalla roikkuen. :) Matkamme puolivälissä päätän että nyt tai ei koskaan, ja päästän irti kaulasta tömpsähtäen maahan. Nyt täällä ranne vääntyneenä yhdellä kädellä kirjoittelen postausta.

Tuo ei ole yhtään ponin tapaista, ja kun nousin takaisin selkään, poni meni oikein nätisti ja ilmeisesti ihmetteli tippuessani että "mitä tuo nyt tuolla maassa makoilee, mä vaan vähän hyppelehdin!" Kielto olikin ratsastajan syy, kun hienosti menneen ensimmäisen esteen jälkeen jäin vähän matkustelemaan kyytiin.  Lopputunti sitten menikin tosiaan ihan hyvin ja otettiin vielä parit pomput ennen loppuraveja -ja käyntejä. :) Polle kuitenkin selvästi yritti parhaansa ja se riittää. ♥