"Mutku emmä oikee tykkää hypätä..."

Tallimme omistaja laittoi mulle torstaina viestiä, että haluunko osallistua hyppytunnille. Olin jo vastaamassa kieltävästi, mutta joku osa pieni alitajunnan sopukka kuitenkin käski mua vastaamaan kyllä, ja sinne me sitten perjantaina kello 16.00 päädyttiin.

Voisin tulla henkilökohtaisesti pahoittelemaan jokaista jolle olen nuo otsikon sanat sanonut. Totuushan on, että rakastan hyppäämistä ja niin rakastaa Pojukin, mutta varsinkin pitkän talven jälkeen mulla oli itsevarmuus aika nollilla ja aina kieltäydyin tilaisuudesta hypätä jos sellainen tuli. Oon aina ollut aika arka kun hypätään, ja Pojun kaltaisen ponin kanssa täytyy olla päättäväinen ja itsevarma. Tähän mun arkuuden piikkiin voi siis monet Pojun kiellot laittaa. Eilen kuitenkin päätin, että kieltoja ei tule ja minä pysyn satulassa koko tunnin ajan.

Perjantaina verkkailtiin puolituntia ennen valmennuksen alkua. Kun Päivi tuli Poju oli jo lämmin ja valmis aloittamaan työskentelyn. Aloitettiin pienellä jumppasarjalla jossa oli kolme estettä ja puomit välissä vähän tahdittamassa laukkaa. Jumppasarja oli hurjan hauska ja olisin sitä voinut mennä monta kertaa putkeen. Poitsukin alkoi pikkuhiljaa kuumenemaan ja innostumaan.

Poni lähti ponnistamaan vähän kaukaa 

Jumppasarjan jälkeen otettiin mukaan suhteuttu linja jossa oli ensin kavaletti ja sitten pieni pysty. Pystyn kohdalla ei tullut lähes ollenkaan epäröintejä, vaikka siinä päässä olikin huisin jännä estevarasto ja kottikärryt joille piti vähän puhista. Menimme pystyä muutaman kerran, ja saimme oikein onnistuneita hyppyjä! Poju imi esteelle ja oli innosta sekaisin.

 Pystyn jälkeen vaihdoimme suuntaa ja menimme samanlaista linjaa, mutta linjan päässä oli tällä kertaa okseri. Okserin kohdalla Poju mietti, että uskaltaako mennä yli mokomasta risukasasta, mutta kyllä sitten pieni poniherra sai koottua rohkeutensa ja ylitti esteen moitteetta. Seuraavat kerrat okserilla mentiin jo täysin ilman epäröimistä.

Okserikin alkoi sujua, joten pistettiin kaikki pakettiin ja alettiin tulemaan kaikkia ratana. Poju selvisi radan tiukoistakin kurveista hienosti (vaikka kuski unohti hyvinkin yksinkertaisen radan muutaman kerran...) ja korotettiin pysty 70cm korkeaksi. Poni alkoi jo hieman väsyä, joten ei siitä korotettu sen enempää. Enskerralla ehkä sitten!

Pähkinänkuoressa: 

-Täytyy keskittyä siihen, että pysyn lähellä hevosta ja odotan tarpeeksi kauan ennen hyppyyn lähtemistä. Täytyy myös muistaa pitää käsi rentona ja alapohje kiinni. 

-Hypyt onnistuivat hyvin vaikka välillä tulikin muutama kirahvipomppu (ponin pää alhaalla ja selkä köyryssä)

-Oltiin molemmat aivan älyttömän innoissamme, ja sain kasvatettua itsevarmuuttani!

-Vaikka estekorkeus ei ollutkaan huima, pääsin perehtymään ongelmakohtiin ja ymmärrän enemmän, että mitä mulla on parannettavaa. 

Kiitos Päivi tunnista, Olivia seurasta ja Jenna kuvista! :)